Tyttö joka tunsi

Heinäkuussa 2020 päätin edes yrittää. Kokeilla, miten homma etenee, vai eteneekö. Päätin kirjoittaa ponityttökirjan, sellaisen, mitä itse silloin kolmekymmentäviisi vuotta sitten rakastin lukea.

Ennen kuin aloitin kirjoittamisen, kyselin millaisista tarinoista ponitytöt tykkäävät, millaisia kirjoja he haluaisivat lukea. Hevosjuttuja ja tallin arkea, seikkailua ja jännitystä. Hyvä tarina ja juoni. Vähän jännitystä muttei liikaa. Eläimiä, taikaa ja ystäviä.

Tyttöjen loistavat suuntaviivat mielessäni aloin kirjoittaa, 19. heinäkuuta. Tyttöjen toiveita HUOMATTAVASTI raskaamman, kipuilevamman ja raaemman tarinan kirjoittamisen lopetin 14. lokakuuta.

Eli mitenkä siis meni, ponityttöjen toiveita ajatellen? Hah ja voi kiesus. Menen nurkkaan häpeämään.

Mutta siis, päiväkirjani kirjoitusajalta, voit itse miettiä, miten sitten onnistuin ajatuksessani, tai miten kirjoittaminen vaikutti omaan elämääni.

I Tarinan luominen

(19. heinäkuuta, 3 kk)


La 25.7. Viljami 17v., vessaan mennessään, kello 04, ”Äiti mitä ihmettä sä teet, miksi sä valvot tähän aikaan yöstä?”. ”Havahduin tarinaani, kirjoitan sen muistiin!”. ”Onks tos äiti mitään järkee??”

Niinpä.

Su 26.7. Voi luoja.

Tämä on ihan sekopäistä.

Mä olen niin tuossa tarinassa, ja se niin tulee jostain minun sisältäni, ettei mitään tajua.


Ti 28.7. Alkaa huonot yöunet näkyä. Väsyttää.

Su 2.8. Taas nämä tahtovat läheisyyttä ja kosketuksia. Ihme tyyppejä.


Ti 4.8. No oho. Tänään taas lensi! Löytyi uusi biisi, Billie Eilishin Bury a friend, johan taas läks painajaiskohtaus lentoon.

Ke 5.8. Aamulla vallatonta ja hölmöä, illalla toooooosi raskasta ja diippiä. Biisinä luureissa Hans Zimmerin The dark knight rises.

Hetkittäin epäilen, onko tässä mitään järkeä, kun heitän itseni tuohon NIIN vahvasti ja itken kuin hullu.

Su 9.8. Saa tarkkaan valita, mitä biisiä tai biisejä kuuntelee. Se määrittää todella vahvasti sen, mihin suuntaan tarina lähtee menemään.


Ma 10.8. Kertooks se jotain minusta, kun painajaiskohtaukset tulevat tosi helposti??

Pe 14.8. Ai jumalauta, huonot yöunet joten vielä tahmeampaa. Mä en nyt pääset tuosta yhdestä kohtauksesta millään eteenpäin.

Su 16.8. No oho. Tänään oli sitten pehmopornoa ja lääppimistä. Ei sellaista kyllä olleskaan tähän pitänyt tulla, mutta kun nuo hahmot tahtoivat, tai päättivät.


Ma 17.8. Lisää pehmopornoa. Mitvit??

To 20.8. Minä itse eilen tanssin meidän pihalla puoli tuntia, kun löysin niin hyvän biisin. Sekä Viljami 17v. että Verneri 17v. kävivät ovella tuijottamassa minua. Hah. Mutsi sekosi. [No ei oikeasti. Olen tanssinut ennnekin. Olen siis seonnut jo aiemmin…]


Ma 24.8. Surua ja mulle ihan hullu itku.

Ti 25.8. Hmmm… Mua alkaa oikeasti hiukan huolestuttaa oma jaksamiseni. Noitanainen on mun unissakin.  Nyt oli toinen rikkonaisten unien yö, kun nukuin tyyliin 1 + 1 + 4 tuntia.

Ke 26.8. Hah. Eilen illalla sekä diapam että ketipinor, ja täydellisen hyvät yhdeksän tunnin yöunet. Tänään ei päiväkävelyä eikä lounasta eikä välipalaa. Mietin, että mennäänkö jo yli sen fiksuuden rajan, mutta epäilen, että se on jo ylitetty…


Ke 2.9. Ei huvita, varsinkin kun olen tuon yhden kohtauksen kanssa nyt niin suossa.

To 3.9. Väsyttää, oikeasti tosi kovasti. Mieli alakuloinen.

Pe 4.9. Hei! Oivallus!!

Su 6.9. Menihän itkuksi.


Ti 8.9. Edelleen, alkuaamu (klo 05–07) menee käteen. Keti puurouttaa ajatuksia.

Su 13.9. TASAN 8 VIIKKOA!! Enemmän ja vähemmän koko päivä. Hyvä päivä!


Ti 15.9. Siis hyvä, tosi hyvä! Musta vaan tuntuu, etten saa tätä KOSKAAN maaliin.

Ke 16.9. Kiva kevyt päivä, voi vittusaatana.  Jos tän päivän kohtaukset ois ollut leffassa, olisi ikäraja K-18.

Pe 18.9. Poistin ziljoona kohtaa, fiksua. Homma tökki.


Ke 23.9. Itakahdeksalta, normiaikaan, puolikas Ketipinor, mikä veti pään aivan puuroksi vielä aamukympiltäkin eikä kirjoittamisesta tullut yhtään mitään. [Jälkiviisasteluna, se olikin vain kolmen päivän aivosumumigreeni…]

Pe 25.9. Seksiä ja painajaisia. Helppoa ku heinänteko.

Su 27.9. TASAN 10 VIIKKOA!! Saanksmä tän koskaan maaliin?


Ma 28.9. Toistan itseäni, saanksmä tän KOSKAAN maaliin????

Ti 29.9. Hah. Tästä tulee trilogia. Tai vaan ihan helvetin paksu kirja!

Ke 30.9. Luureissa Hans Zimmerin synkkä. Kirjoitusaika kello 05.40–10, itkin koko kirjoitusajan. Olen aivan poikki.

To 1.10. Aamulla edelleen lääkkestä täysin töks. Muita hommia, varmaan koska on vähän nysväämistä yhden kohtauksen kanssa.


Ma 5.10. Ai vähä lääppimistä taas. Vaihteeksi. Kiva.

Ti 6.10. Mä olen nyt taas itkenyt koko kohtauksen putkeen. Jäähyväisiä ja lähtöjä ja aivan hillitöntä itkua ja sitten ylläriseksiä. Oho.

Pe 9.10. Todella vinkeitä juonenkäänteitä. Mitä täällä tapahtuu??

La 10.10. Kiva. Heräsin joskus 03.45 ja mietin, että joko saa herätä kirjoittamaan.

Tää tarina kasvaa mun sisällä. Ihan tajutonta, kun jossain vaiheessa on jotain kirjoittanut tai jättänyt kirjoittamatta, niin se hyppää jossain käänteessä mieleen ja kasvaa ihan uudeksi. Ihan sairaan hienoa!!

Su 11.10. TASAN 12 VIIKKOA!

Hassua. Kun yksi hahmoista on pois, muut kirjoituttavat itselleen tosi vahvoja rooleja ja se tulee ihan puskista.

Neliosainen tarina? (Ei enää trilogia riitä…)


Ma 12.10. Ai hitsi tää on jännää!!

Ke 14.10. No hupsista saatana.

Tarinankaari on valmis ja tarina kirjoitutti itsensä loppuun.

Ei mitään sinne päinkään, mitä olin ajatellut eikä todellakaan siinä kohdassa, missä meinasin MUTTA niin hienon lopun tarjoili, että oli pakko ottaa siitä kiinni ja antaa sormien lentää näppäimistöllä.

Kun tajusin, että tarina tarjoaa loppua, tuli TODELLA vahvat oireet kehoon. Ahdisti, niin että tuntui kuin joku istuisi rinnan päällä, oli vaikea hengittää. Täristi, niin, että sen näki.

Sekopäistä.


II Esilukijat sekä versio 2 ja 3 ( eli ensimmäisen version siivoilua, tiivistämistä, karsimista)

(17. lokakuuta, n. 2 kk)


La 24.10. Tarina lähti parikymppiselle tyttärelleni esiluettavaksi, ja facebookin kautta löytyneille muutamille urheille.


Ke 28.10. Yhdeltä kirjallisuusalan ammattilaiselta tuli lukuisia vinkkejä miten edetä kustantamon etsimisen kanssa. Hui.

Jännitän, milloin ja millaisia kommentteja tulee Urheilta Esilukijoiltani.    


Ke 4.11. MÄ NUKUN, VIHDOIN!! Ihan ilman lääkettä!! JEEEEE!!

Ke 7.11. Kolme Urheaa Esilukijaa kehui alkua tarinan aluksi, mihin jää kiinni.

Yksi Urhea Esilukijani vetäisi oman urakkansa maaliin kolme viikkoa etuajassa!! Häneltä tulleita kommentteja tässä sekalaisessa järjestyksessä:

”Nyt se on luettu. En tiedä oliko se liian voimakas tarina tähän hetkeen, mutta pakko oli lukea… Tuossa kirjassa vaan on ihan mahdoton voima… Jossain kohdissa kuulin sun äänen tuossa tekstissä [kuulemma naurussa, hyvä niin, parempi kuin painajaiskohtauksessa!] ja joo välillä alkoi seksin määrä hengästyttämään 😀 … Jotenkin jäin jumiin noitanaiseen, Hiljaiseen, osastoon, yksinäisyyteen ja toivottomuuteen. Mutta jatko-osa ehdottomasti tuosta!!!”


ke 18.11. TÄNÄÄN!!! Tänään luen itse tarinan läpi. Isäntä printtasi sen eilen, laittoi kahteen kansioon. Keskityn siihen, mitä tunnen. Hypin ohi ja yli kaikkien lukuisten virheiden, mitä tuossa tajunnanvirrassa kirjoitetussa on. Minulle tärkeimpiä ovat, ja niihin keskityn; hymyt, naurut, itkut, torkahdukset (toivottavasti ei tule yhtäkään…), ärsyyntymiset, turhautumiset.

Tarina. Sitä kyttään nyt, ja viikon päästä alan hiljalleen tiivistää, selkiyttää, siivota. Aloitan siis taas työt oikein urakalla.


la 28.11. Olen torkkunut. Nauranut. Yrittänyt ymmärtää, mitä kirjoittamani tarkoittaa, ymmärtänyt ja poistanut sanoja, lauseita, kappaleitakin.

Mikä parasta, olen itkenyt tarinan ansiosta. Koska se loppu nyt vaan on uppoava, ja muutama pätkä siellä täällä myös. En siis ole hakannut päätäni seinään paskan tarinani takia!

En tiedä, miten pro-tyypit tekevät omat työvaiheensa, minä luen paperista ja korjaan lyijykynällä, sen pohjalta kirjoittaa koneella uudestaan. Tärkein tavoite tässä hetkessä ja työvaiheessa on saada 614-sivuinen pdf lyhenemään niin, että paperit mahtuvat kahden kansion sijaan vain yhteen kansioon. Ei nimittäin paljoa hyödytä, että loppu on älyttömän vetävä, jos kukaan ei jaksa sinne asti…

su 29.11. Unet alkavat taas lyhetä. On todellakin okei herätä 04.50 eli kymmenen minuuttia ennen herätystä, mutta yritys herätä, päästäkseen jo tekstiä työstämään, kello 03.40 ei ihan vielä toimi. Hyvää on, että alan olla aivan sänkyynkaatumisvalmis kello 20… 😀


ma 30.11. Esilukijoistani toinen urheasti kulkee tarinassa ettepäi. Häneltä tulleita kommentteja täysin sekalaisessa järjestyksessä:

”Välillä tuntuu, ettei tarina etene tai että joku kohtaus kestää liian pitkään… Ihana, että on paljon naurua mutta välillä tulee sellainen fiilis, että sitä on jopa liikaa… Hyvin mielenkiintoinen, erilainen ja sopivasti henkimaailman juttuja… Nyt kun sitä seksiä alkoi tulla, tuntuu ettei mitään muuta olekaan… Oon monessa kohdassa miettinyt, että onkohan näin oikeasti tapahtunut esim. sulle tai Veeralle [nyt parikymppinen tyttäreni] ja jostain jutuista tunnistaa kyllä sut (nauru ja tanssi esim) ja näitä on hauska pohtia.”

”Siis mä en kestä… Tää kirja on jotain!!! Pääsin ny tohon sairaalakohtaan ja fiilikset on silleen että onko tää nyt totta vai noitanaisen tekosia vai mitä, en kyl yhtään arvannut tätä käännettä! … Hirveesti kutkuttais, jos hetken viel luen ennen nukkkumaanmenoa 😀 … Siis vitsi tosta ois ainekset leffaan!! [Ja kun kommentoin, että totta, ettei nyt tarvitteis ensteks kun vaan kirjoittaa se hyvä kirja, tuli vastaus:] Tällainen helppo to do-lista: 1) Tee valmis kirja 2) Tee kirjasta leffa.”


to 3.12. Paperinivaska on luettu läpi ja lyijykynällä vedelty viivoja ja sulkeita ja sanoja yli ja uusia tilalle. Tänään aloitan käymään tekstiä läpi, korjaten koneelle ne, mitä papereihin kirjaili. Ajatuksena korjata räikeimmät ajatus- ja kirjoitusvirheet sekä lisätä kappaleiden määrää, että olisi jotenkin edes tolkkupäistä lukea.


pe 11.12. Samassa hommassa edelleen, etenkin kun homma muutti muotoaan niin, että nyt menee virheitä korjatessa ja kappalejakoja muokatessa myös kohtauksia uusiksi… 😀 Tämän päivän aikataulussani luki ”saatekirjeen teko ja kustantamoiden tutkailu”, muttamutta…

Tuo tarina nyt vaan tekee sen, että edelleen jyrään aikataulustani aikalailla kaiken sen, mitä ei ole pakko tehdä. Saatekirje, mikä lähtee käsikirjoitukseni mukana kustantamoon, siirtyy siis huomiselle, ja huomiselle, ja huomiselle.

(Samalla tavalla myös imurointi siirtyy, tiskaustahti väljentyy, parit välipalat saattavat unohtua jne jne)

Mitä toivooni tekstin sivumäärän vähenemiseen tulee, ei se nyt ihan mennyt niin simppelisti kuin luulin. Edelleen on satoja ja taas satoja ja satoja sivuja, niin paljon, että hirvittää (mutten edelleenkään oikein haluaisi poikkasta keskeltä…). Alitajunta repii sormiani irti delete-nappulasta??


ti 15.12. Aikainen nukkumaanmeno? Yöunet? Hyvät ruokailut? Metsätyöt? Kodinhoito? Siis pitääks niitäkin tehdä?? Eiks vaan voi istua paikallaan tuntitolkulla, tekstiä työstämässä??

Olen siis päässyt tarinassa kohtaan, mikä edelleen pitää minusta tiukkaan kiinni ja mikä kulkee mukanani päivin ja öin. Se on hyvä, tarkoittaa että tarina toimii edelleen, ja se on huono, koska yöunet.

ke 16.12. Korjaan virheitä, siivoilen. Pienennän tai suurennan kohtauksia sen mukaan, miten koen sen olevan tarpeellista. Keskiosassa huomasin muuttavani päähenkilötyttöä huomattavasti hauraammaksi kuin mitä tämä ensimmäisessä versiossa oli; myös mieltäni kaivellut neitsyydenmenetyskohtaus meni uusiksi ja muuttui täydellisen erilaiseksi 😀

III Versiot 4-8. Nojaa delete-nappiin, tiivistä, karsi ja luo uutta (ja tarinan takia vietä joulu hyvin huonovointisena…)

(20. joulukuuta, n. 2 kk)


T’ästä etiäpäin oli helpoin ja mielekkäin ja seurannan kannalta helpoin työskennellä niin, että irrotin omaksi tiedostokseen päivän käsiteltävät sivut. Itselleni (ja kasvavalle väsymykselle ja epätoivolleni) oli tässä kohtaa hurjan tärkeää, että sai seurattua etenemistään ja tällä tavoin se oli mahdollista.

Päivittäiset päiväkirjamuistiinpanot näyttivät jotakuinkin tältä: ”Tänään käsittelyssä viiskyt sivua, pois kolme sivua, fiilis kirjoittaessa kolme asteikolla 1-4, instanotkumista 43 minsaa, vatsa ok” 😀

[Kyllä, samalla seurasin vatsani hyvinvoinnin kautta syömisiäni, liikkumisiani ja yleistä hyvinvointia ja instaan kuluneen ajan perusteella sitä, miten henkinen hyvinvointini ja vireystilani…]

su 20.12. Oivoi. Viides versio. Huh. Alku lähti hyvin, tiivistämällä ja lyhentämällä. Koska tarinan alku oli vielä ensimmäisestä eli ponityttöversiosta ja loppu jo jotain aivan muuta, piti alku muuttaa. Alitajunta työnsi mut kuskinpenkiltä, nauroi paskaisesti. Se kirjoitutti viisi uutta riviä alun olemassaolevaan kohtaukseen.

Viisi riviä, ei muuta. Tuo pieni lyhyt lisäys teki sen, että seuraavana päivänä meni uusiksi yksi kappale, sitä seuraavana kolme sivua. Viisi riviä ja tarinan alku keikahti ponityttöilystä ihmismielen synkkyyksiin. Perkele.

ke 23.12. Lähetin ihanalle esilukijalleni viestin, ”Hei! Totatota. Kaipaaks luettavaa? Ois sivut 1-23, ei sen isompi nakki. Tää lähti taas menee jonnekin ihan ihme leveleille ja mä täällä melkein jo itken kadonneen mielenterveyteni perään. Nyt just tässä hetkessä ehkä eniten vaan tartteisin jonkun sanomaan vaikka vain yhdellä sanalla mielipidettään (tekstistä, ei mielenterveydestäni…) 😀 ”

to 24.12. Kuka mitenkin juhli jouluaan. Mä jossain vaiheessa makasin lattialla, tuijotin kattoa ja mietin, että miten helvetissä ponityttökirja muuttui tällaiseksi ihmishirviöitä sisältäväksi tarinaksi. En minä vastausta keksinyt, mutta aattoyönä esilukijani kehui tarinan uutta alkua ja auttoi minut ymmärtämään, että itse kirjoitan tarinaa, mitä itse en kestä ilman ahdistusoireita, mutta tarinaa, mistä tulee ihan helvetin hieno. Just 😀

Tästä eteenpäin seuraavat kaksi kuukautta tein töitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Jokainen päivä, ilman vapaata, aamusta iltaan, välillä vain kolmen-neljän tunnin yöunilla. Lyhensin, karsin, siivosin ja loin myös uutta tekstiä. Kun pääsin tarinan loppuun, aloitin alusta uudestaan. Ja uudestaan.


pe 22.1.2021 Kuudes versio eli uudestaan alusta, irrotettu 50 sivua kerrallaan, tavoitteena tekstin lyhentäminen, karsiminen. Tämä 50 sivua per päivä oli paha. Liikaa, aloin jäädä jälkeen.


ti 2.2. Seitsemän versio, nyt irrotus 20-40 sivua päivässä ja nyt alkoi kyllä jo painaa, todellakin. Sivuja edelleenkin vaan on niin paljon, että kirjani olisi tiiliskivi. Ja kun niin haluaisin, että tähän uskaltaisivat tarttua myös he, ketkä eivät paljoa ole kirjoja lukenut.


to 18.2. Siis mitä just tapahtu?? Alitajunta, hohoi??

Tää saatanan tarina meni ja katkaisi itsensä. Aavistelin jo paria päivää aiemmin, että tarinan loppupäästä olisi tarina mahdollista katkaista ja mitä ilmeisimmin alitajuntani sitten nappasi kiinni sekä minun väsymyksestäni että tuosta ajatuksesta. Homma siis tuli loppuunsa, tarina jakoi itsensä kahdeksi.

Tein uuden lopun, surin niitä kaikkia hienoja kohtauksia, mitkä nyt jäivät levälleen työpöydälleni. Hioin loppua, luin koko tekstin kertaalleen läpi. Kirjoitin saatekirjeen, minkä kuudenteen versioon olin tyytyväinen. Kirjoitin kirjan lopun kiitokset ja muutamat lähteet. Tein lukujaot mutta hyvin epämääräisenä, niistä ei ollut visiota ja voimat olivat loppu.


to 25.2 Tässä vaiheessa sivumäärä oli 352. Kirjaksi muutettuna se lienee jotain tiiliskiven luokkaa. Koko ajan olin tiennyt, että fonttikokoni 11 oli liian pieni, niinpä se lopullinen sivumäärä, kaikkine tarvittavineen ja lukujakoineen ja fontin 12 kanssa oli 458.

Kahdeksas ja viimeinen versio tuli valmiiksi.

la 27.2. Käsikirjoitus lähti pdf-muodossa saatekirjeen kanssa seuraaviin kustantamoihin: Otava, Siltala, WSOY, Gummerus ja Tammi.


su 28.2. – su 14.3. Olen lomalla. No okei okei se on helpohkoa, koska korona edelleen jyrää kaikki yritykseni toimialat. Mutta kun päätin pitää lomaa, aivot hölläsivät tarpeesta koko ajan tehdä. Nyt vain luen aamusta iltaan ja nautin ja yritän syödä muutakin kuin suklaata ja pyrin nukkumaan yhdeksän tunnin yöunia. (Ja kyllä, koko ajan niin kovin toivon, että pääsen jatkamaan tuon tarinani ja myös Tyttö joka tunsi-kirjasarjan kanssa.)


Kommentteja otan mielellään vastaan, joko kommenttikenttään tai minna at paivakummunminna.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s