Miksi elämä on niin vaikeaa?

Koska ihmisen kuuluu oppia kantapään kautta? Ihmisen kuuluu tajuta vasta sitten, kun oppi on mätkitty lapiolla korvien väliin? Ihmiselossa kuuluu olla hetkiä, jolloin on vain pelkkää synkkää ja mustaa ja suunta on täydellisen kadoksissa? Kun elämä on potkaissut sinut naamalleen mutelikkoon?  Ei elämä ole vaikeaa. Ei nykymaailmassa, ei tavallisella ihmisellä. Ennen kuin aloitan, ja ennen … More Miksi elämä on niin vaikeaa?

Pertin makkarat ja Irman värit

Sain itseni kiinni, ihan tästä verekseltään, sormenpäät kirjoittamisesta vielä punaisina. Olin jo ottamassa sellaista hyvää etunojaa, nutturanikin oli jotenkin kiristynyt, etusormi oli nousemassa sellaiseen Pätevään Päsmäröintiin. Onneksi huomasin! Nyt voin olla menemättä siihen suuntaan, höllätä nutturaani ja kertoa sinulle Pertistä ja Irmasta. Pertti voisi syödä makkaraa aamupalalla tai iltapalaksi, kerran päivässä tai monta kertaa. Pertin … More Pertin makkarat ja Irman värit

Huippumallin matkassa

Vaviskaa juttagustafsbergit ja jaanakotkansalot ja mattiguruhaloset ja pippalaukat, täältä tulen mä, Minna – huippumallin henkilökohtainen valmentaja! Toisilla huippunimillä on omat valmentajansa kehonhuoltoon, treenin eri osa-alueisiin, ravitsemukseen ja henkiseen puoleen. Minä vedän itse kaikki osa-alueet; huollan, että tämä huippukova tyyppi on hyvässä iskussa. Ei sinänsä, en missään nimessä nosta itseäni kenenkään muun valmentajan tai nimen ohi … More Huippumallin matkassa

Teinit, osa 2/2, part one

Kuuden talliyrittäjävuoteni aikana ja kolmen vahvapäisen lapsen äitinä olen oppinut ymmärtämään jotain Teineistä ja teiniydestä ja siitä mistä koko hommassa on kyse. Olen oppinut, että samalla tavalla hevoslapset ja ihmispennut toimivat, samalla tavalla tärkeintä on kyseenalaistaa auktoriteettiä. Siitähän kyse on; itsensä irtaannuttaminen valtaapitävistä, omien jalkojensa päällä seisominen, oman egon suuruuden testaaminen, omien rajojen hahmottaminen. JA … More Teinit, osa 2/2, part one

Ovesta ja sienistä

Maalasin ulko-ovea. Vähän karmeja, ja ylikin. Peukulla siivosin ylimenneitä valkoisia, housun puntteihin pyyhin ja ne sotkin. Yhdellä kissalla on nenänpää valkoisena, viiksetkin saaneet uuden värin. Koiran selkä sottaantui, se rontti kun meni nukkumaan vakipaikalleen, oven viereen. Nyt sillä on sitten valkoinen raita selässä. Ja meillä mustia karvoja liimaantuneena valkoiseen oveen.

Emännästä, ja minustakin

Ai että lyhyestikö sitä pitäisi kuvailla? Ei onnistu. Ihan niin kuin ei se minuakaan osaa selittää lyhyesti. Höh. Ei kait minua, hienoa suomalaista hevosta voikaan yhdellä tai kahdella sanalla kuvailla. Minua kenen liike kuulemma on tosi hieno, kouluradoillekin kelpaava; ja kenen hyppytekniikka on tosi hyvä kun vaan tolppien väliin osuu (en minä kyllä oikein ymmärrä … More Emännästä, ja minustakin