Miksi paino ei putoa, osa 1 – Haluammeko jojoilla vai ymmärtää kokonaisuuksia ja tapojamme

Sinä, joka tulit tänne odottaessasi helppoa ja nopeaa tapaa saada itsensä kesäkuntoon, riippuu vuodesta, kannattaako jatkaa lukemista. Heille, kenen mielessä on kesäkunto 2021, ei täällä valitettavasti ole mitään. Onneksi some ja keltainen lehdistö ovat täynnä dieettejä (harmi).  

Jos haaveilet siitä, että kehon ja mielen hyvinvointi ovat paremmassa pisteessä kesällä 2022 kuin mitä nyt, olen onnellinen, että juuri sinä olet juuri tässä. Lämpimästi tervetuloa!

Painonhallinta on jättimäinen asia ja jo liian monella meistä se on kuin harmaa, vähän läpipäästävä kangas vedettynä meidän ja maailman väliin. Vähän himmentää, vähän vähentää, välillä loittonee mutta usein myös kietoutuu niin tiukkaan, ettei henki tahdo kunnolla kulkea.

Itse olen tehnyt kaiken sen, mitä ei kannata tehdä. Olen painoni kanssa jojoillut viimeiset kaksikymmentä vuotta, vieläkin välillä meinaa oman itseni tekemä piiska viuhua ja lujaa, onneksi se osuu enää vain hentona ja pienenä.

Jojoilustakin on laiskat mainingit enää jäljellä, säästöliekkitilan lienee keho jo lähes purkanut. Yksikään laihdutuskeino ei minua tähän tuonut, ei todellakaan. Ei dieetti, ei guru, ei ruokavalion rajoittaminen.

Omien arvojensa ja unelmiensa löytäminen kyllä, ja omien heikkouksien myöntäminen. NE olivat ne, mistä homma lähti aukeamaan ja paino tippumaan. ”Jos minä en pidä itsestäni huolta, ei sitä tee kukaan muukaan, ja jos perheen äiti voi huonosti, ei muukaan perhe voi voida hyvin.” oli se, mikä oli minun elämäni hienoin oivallus.

Siksi uskaltaudun tätä aihetta lähteä vatvomaan tässä sinun silmiesi edessä. En usko, että saan ketään tyystin muuttamaan suuntaansa, silti toivon voivani tarjoilla sinulle pienenpieniä ajatuksia, koska tiedän, että sinä nämä jo tiedät.

Se pieni ajatus, siemen, itu, se tarvitaan, jotta osaa kääntää totutun aivan toisinpäin.

En ole terapeutti, mutta omien tunteidenkäsittelyongelmieni kautta olen raapaissut pintaa dialektiseen käyttäytymisterapiaan, mitä käytetään syömishäiriöistä ainakin minulle tutun ahmintahäiriön hoitoon.

En ole psykologi, mutta oman aikuisikäni haahuilevaisuuden takia olen opiskellut paljonkin oppimisen psykologiaa.

En ole laillistettu ravitsemusterapeutti, mutta Itä-Suomen avoimen yliopiston puolentoista vuoden ravitsemustieteen perusopinnot olen käynyt. Näitä tukevat koko aikuisikäni kestäneet itsenäiset opiskelut.

Koska laihduttaminen, painonpudotus, painonhallinta on valtava asia, on aihe pilkottava. Nämä ovat ensi sunnuntain aihe, mutta haluan nämä tässä sinulle näyttää, että hahmotat, millä pohjalla seison:

  • Gurujen dieetit – parhaimmassakin tapauksessa niiden aiheuttama sotku aineenvaihdunnassa ja kehonkuvassa on korjattavissa joskus, isolla työllä. Pahimmillaan ne vaurioittavat ihmistä sekä fyysisesti että psyykkisesti ja jättävät varjonsa terveyteen loppuelämäksi.
  • ”Valmentajien” palvelut – koska kuka vaan voi olla valmentaja tai personal trainer ja jälki voi olla yhtä rumaa kuin Gurunkin jäljiltä (paitsi että tämä voi myös viedä rahasi kalliin palvelunsa muodossa).
  • Valmentajien palvelut – parhaimmillaan löydät helmen, joka ymmärtää kaiken ja näkee kokonaisuudet ravitsemustieteestä psykoterapiaan ja oppimisen psykologiaan.
  • Oma Unelma, vaikkapa vaellusmatkasta Kevolle ja Santiago de Compostelaan – TÄMÄ on se, mihin me kaikki haluamme pyrkiä.

Koska paino ei putoa, aloitetaan. Mennään talveen ja ajosäähän

Vaikka kauniita kevätpäiviä nyt menemmekin, pystynet silti kuvittelemaan talvisen tien. Sellaisen, missä on ollut paljon lunta tai loskaa, mitä ei ole aurattu, ja mihin on muodostunut ajourat.

Sellaisen syvemmät, missä rengas tahtoo kulkea kuin verhokiskossa kulkeva verhonpidike. Niin kauan kun pidike pysyy kiskossaan, verho kulkee jouhevasti ja kaikki on hyvin.

Jos verho irtoa pidikkeestä, tai pidike kiskosta, tuottaa se ärsyyntymisen ylimääräisestä työstä, on hidaste päivän rytmiisi. Mahdollisuus toki on, että alun perinkin kisko on ruuvattu huonosti kattoon ja kun äkäisyyspäissäsi kiskaiset verhostasi lujaa, saat koko verhokiskon niskaasi.

Verhokiskon kanssa varsinaiset kauhuskenaariot ovat yhtä kaukaisia kuin että VR:n junat kulkisivat aina ajallaan, mutta silti mahdollisia. Mitä tulee siihen, että yrität ohjata autosi ylös niistä jäisistä urista, voi tilanne muuttua katastrofaaliseksi ja tehdä sen millisekunneissa.

Ne renkaat, eivät ne siltä ajouristaan nimittäin halua poistua. Siellä on helpompaa. Vaikka yrität, ne mielellään valuvat takaisin uriin, pitkin jäisiä reunoja, sinne pohjalle. Aivan kuten aivot ja tavat

Jos emme keskity siihen mitä teemme, emmekä ymmärrä ajaa mummonopeudella, jotta auton saisi turvallisesti pois ajourista, ovat yleensä kaikki vaihtoehdot vähintäänkin hidasteita päivärytmiisi.

Keskittyessäsi tiellä pysymiseen et voi hahmottaa ympäristöäsi. Et voi auttaa lasta takapenkillä, et hengata somessa, etkä nähdä pellolla poukkoilevaa peuraa. Sillä hetkellä elämässäsi on vain ne jäiset ajourat.

Nopeammalla vauhdilla auton ohjattavuus on aivan olematon ja siinä loppuu matkanteko ja kiire ennen kuin edes ehdit harkita minkä kirosanan karjaisisit.

Niin kuin vaikkapa Espoon Ikean suoralla, reilu pari kuukautta sitten. Tie oli silkkaa jäätä ja ilma täynnä pöllyävää lunta. Muistatko sen kolarisuman?

Sen, missä oli yhteensä kahdeksankymmentäkahdeksan autoa, nelisenkymmentä kumpaankin suuntaan. Ylen uutisessa haastateltiin naista, joka sanoi, ” [Joutuessaan jarruttamaan voimakkaasti, kun hänellä oli vauhtia noin 70 km/h] Olin siinä tilanteessa ihan matkustajana, auto meni täysin poikittain, vaikka mulla pitäisi olla kaiken maailman suoristajia ja luistonestoja autossa.”

Tilannetaju on vaikea asia, muuta en väitäkään, mutta silti, huokaus, missä oli ymmärrys?

Ymmärrys siitä, että sää oli todella poikkeuksellinen ja ajosää niin karmaiseva, että muistaakseni poliisikin kehotti jäämään kotiin, jos vain mahdollista. Tuolla tiellä olisi pärjännyt ainoastaan lumiketjuilla varustettu auto eikä itse asiassa sekään.

Ymmärrys siitä, että ainoastaan erakkona elävät voivat olla välittämättä muista. Tuossa kolarisumassa ei hyödyttänyt osata olla liikenneturvallinen kuski, tai pitää turvavälinsä, tai suhteuttaa nopeutensa säähän ja tien kuntoon.

Kun siellä oli niitä muita, niitä… niitä… (Oih, tämä on vaikeaa, yritän hillitä sormiani….)

Vaikka sinä olisitkin tiennyt ja hahmottanut ja suhteuttanut niin silti on täydellisen mahdotonta yrittää ja pitää oma päänsä kun se on vastoin sitä, mitä kaikki muut tekevät.

Yritäpä säilyttää turvaväli, kun siihen änkeää neljä autoa, koska niillä on kiire. Yritä ajaa sitä noin neljääkymppiä, mitä tien kunto vaati, kun takapuskurissa oli yksi… huoh… kuski.

Poliisi harmitteli, että tuolla paikalla oli kiinteä nopeusrajoitus, kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa, jota ilmeisesti monet ajoivat.

Tuossa säässä.

Koska aina on ajettu, miksei silloinkin?

Tämäpä.

Sinä päivänä, siinä säässä, tehtiin kaikki niin kuin aina ennenkin.

Kyllä, myönnän. Lähdin oudosta suunnasta liikkeelle.

Yritän kirjoittajana tökkiä sinua, että näkisit kaiken taakse, sen omasi taakse. Paljonpa hyödyttää mitään lukea, jos kirjoittaja ei osaa auttaa sinua ymmärtämään.

Mutta jos ja kun me aina laihdutamme ja aina lihoamme takaisin ja muutaman kilon siihen päälle ja tekee tätä vuosikymmenestä toiseen, on jossain jotain pielessä, eikö? Jos aina kokeilee samalla tavalla, saman matran mukaan, ei voi päätyä eri lopputulemaan, eikö?

Jos mikään ei muutu, ei mikään muutu.

Paitsi että jokaisen laihduttamisen jälkeen olet hiukan pehmeämpi, hiukan painavampi, hiukan eri rakenteinen kudostesi osalta, kehosi on hiukan tahmeampi toimimaan, mielesi on hiukan syvemmällä.

Yrittämällä laihduttaa painut aina vain syvemmälle siihen omaan suohosi.

Jos aina samassa pisteessä kiukustuu itselleen jo kohonneelle painolleen, hurjasti innostuu jostain mistä muutkin, motivoituu ihan oikeasti, tiukkaa elämäänsä, suorittaa ja roimasti rajoittaa elämäänsä, uupuu eikä enää jaksa vaan päästää kaiken irti, on pakko jossain vaiheessa tehdä jotenkin muuten.

Onhan?

Ei elämä ole kärvistelyä varten, ei ainakaan laihduttamisen takia. Terveys voi ja tuleekin meillä kaikilla pettämään jossain vaiheessa tai vaiheissa (jollei nyt ihan suorin jaloin saappaat jalassa sitten lähde) mutta vapaaehtoinen laihduttaminen ei minusta ole syy, miksi kannattaisi pilata terveytensä.

Tai aiheuttaa kiukkua itselleen ja läheisilleen.

Tai siis kokeilin kyllä senkin, kuinka käsittämättömän itsekkääksi voi nainen käydä rajoittaessaan raskaasti syömistään.

Voi. Todella itsekkääksi. Sivuan tätä ensi sunnuntaina.

Miksi paino ei putoa?

Mitä väliä?

Anna olla putoamatta.

Aloitetaan painonhallinta tällä kertaa eri tavalla? Nyt lähdemme siitä, että unohdetaan painonhallinta, sopiiko?

Unohda nämä seuraavat:

Laihduttaminen.

Kesäkunto.

”Tällä helpolla ja terveellisellä tavalla x viikossa x kiloa pois!!”-otsikot keltaisessa lehdistössä.

Kilot ja rasvaprosentin mittaukset höpöhöpölaitteilla.

Ravitsemus ja ravintoaineiden kyttääminen tai kieltäminen ja nyt viimeistään, ruoka-aineiden punnitseminen. Mättöpäivät.

Gurut, niiden dieetit ja etenkin niiden myymät purkit ja purnukat.

Some, mielellään kokonaan mutta ainakin negatiivistyyppiset ryhmät ja varsinkin ”Niin monta tykkäystä kun saan, niin monena päivänä pidän karkkilakkoa”-vedonlyönnit.

”Ravitsemussuositukset on paskoja!”

”Joka päivä pitää treenata ja käydä tunnin aamukävelyllä ja tehdä kotona lihaskuntoa ja ja ja”

Elämänhallinta – aloita sillä?

KAIKKI elämässämme lähtee arvoista. Lääkäri Aki Hintsalla oli tähän kolme kysymystä, mitkä hän esitti kaikille asiakkailleen. (Niistä kirjoitin täällä!)

Tuon jälkeen voit kirjoittaa asioita, kysymyksiä, mitä mielessäsi on. Kaikilla meillä on. Huolia, murheita, ihmettelyjä. Einsteinilla oli tolkkupäinen tapa lähestyä ongelmia (siitä kirjoitin täällä!)

Nyt kun olet päättänyt jättää huomiotta kaiken sen, mitä tiedät säästöliekistä, jojolaihduttamisesta, siitä miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa, dieeteistä ja somen keväisestä laihdutushurmiosta, kevyen ärtymyksesi siitä, miksi housut kiristävät, nyt!

NYT pystyt astumaan itsestäsi askeleen kauemmas.

Pystyt näkemään kokonaisuuden. Sinun elämäsi.

Ihan mahtavaa, olen NIIN ylpeä sinusta ja lähetän sinulle ison halauksen!!

Painonpudottaminen on kokonaisuuksien ymmärtämistä. Painonhallinta on kyky hallita itseään, ymmärtää elämäänsä ja tapojaan.

Mikä tahansa toimintatapa tai tapahtuma jättää aivoihisi jäljen, kun yhtä aikaa aktivoituvat hermosolut kytkeytyvät toisiinsa. Ensimmäisen kerran kun teet jotain, on kuin olisit se ensimmäinen, kuka lumimyräkän jälkeen ajaa tiellä.

Mitä useammin ajat samoja uria, sitä syvemmiksi ja vahvemmaksi ne käyvät.

Aivojen urat tarkoittavat sitä, että me opimme.

Ajattelumme nopeutuu, aivot säästävät energiaa valitessaan ne hermoyhteydet, mitkä jo ovat valmiina. Verhopidike kiskossa ja jäiset ajourat, joihin auton renkaat mielellään valahtavat, ovat ihmisen aivot, tavat ja aivojen tahtotila säästää itseään ja mennä pitkin totuttua.

Tavat ovat äärimmäisen tarpeellisia, mutta myös hidastavia tai jopa haitallisia. Aivot eivät hahmota sitä, ovatko tavat hyviä, vai itseään tuhoavia; tapa kuin tapa. Myöskään me itse emme hahmota tapoja koska ne ovat niin, no, totuttuja.

Oppimisen myötä aivot pystyvät (lähes puoli)automaattisesti suoriutumaan samasta asiasta. Se on aivoille helpompaa, ei aina tarvitse toistuvasti tehdä päätöksiä, mikä on tavallisen elämän kannalta sangen oleellista.

Mieti kun joka aamu pitäisi miettiä, miten keitetään kahvi. Tai miten käydään suihkussa ja pukeudutaan. Ihminen tarvitsee tapoja hyvin soljuvan arjen takia, ja aivot itseään säästääkseen.

Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että vaikka olet aivan omissa ajatuksissasi, pystyt silti ajamaan töistä kotiin. Kotipihallasi kuin havahdut siihen, missä olet. (Se, onko tämä toivottava tapa kulkea autolla, onkin sitten jo eri asia…)

Haastavuus tulee eteen silloin, kun yrität muuttaa tapojasi. Yhtä helppoa kuin saada Postin kautta lähetetty paketti nopeasti perille, tai saada yhteys Amazonin asiakaspalveluun.

Kun yrität keskittyä ajamaan jäisten urien tiellä, menetät kyvyn hahmottaa kokonaisuuksia, et näe ympärillesi. Se on tiellä pysymisen kannalta hyvä, mutta sitten taas elämässä menee aikas yksipuoliseksi touhu.

Tähän voisi ottaa esimerkiksi jonkun erittäin rajoittavan ruokavalion, muotidieeteiksi niitä kutsun.

Ei elämä saisi olla pelkkää yhtä raidetta, ei, varsinkin kun tuollainen rajoittava ruokavalio yleensä saa sinut piiskaamaan itseäsi. Rajoitetun ruokavalion eli muotidieettien eli karmaisevan mustavalkoisen ajattelun ja täydellisyyden tavoittelun tapauksessa mahdollisuus on VAIN epäonnistua.

Kuka jaksaa tai pystyy sellaiseen, mistä ei koskaan voi kehua itseään tai edes oppia virheistään?? (Rehellisesti, kuka edes pystyy loppuelämänsä juomaan pelkkää sellerimehua? Tai syömään kaalikeittoa?)

Tai rajoitetun ruokavalion jälkeen, miten ja missä välissä sinä kehut itseäsi, kun paino nousee kuin raketti (tästä lisää ihan tuolla lopussa)??

Väitän, että nämä muotidieetit näkyvät myös tilastoissa, koska valtaosa laihduttaneista ihmisistä on saanut kilonsa ekstrojen kanssa takaisin viimeistään neljän-viiden vuoden päästä.

Takaisin jäisten ajourien tiehen.

Hermostut hitaaseen etenemiseen, siinä yhdessä ja samassa urassa ajamiseen. Päätät päästää irti, lisäät vauhtia, että pääsisit jonnekin jo eteenpäin. Joudut väistämään vastaantulijaa, koska molemmat olette samoissa ajourissa.

Koska ajat lujaa, voi sattua ja ihan helvetin pahasti. Tai sitten käy tuuri ja se on vain tuhoutunutta materiaa, eikä kukaan kuole.

Ikean kolarisuma on minulle yhtä kuin pysähtyminen, tilannetaju ja kokonaisuuksien ymmärtäminen ja näiden kautta suunnitelmallisuus, keskittyminen ja tarvittaessa kyky peilata taaksepäin ja muuttaa sen hetkistä, jotta saa eri lopputuleman.

Kolarityypit olisivat voineet katsoneet säätiedotusta ja todeta, että jestas. Olisivat voineet tiedustella pomolta toimintaohjeita, että voiko jäädä kotiin. Olisivat voineet lähteä liikkeelle tunnin aiemmin. Olisivat huomioineet oman autonsa ja ajotaitonsa lisäksi myös ne kaikki muut kuskit ja ymmärtäneet, että no, niin.

Ja siksi olisi tehty melkein mitä vain, ettei sinne olisi tarvinnut mennä.

Adaptiivinen termogeneesi eli energiankulutuksen sopeutuminen niukempaan energiansaantiin eli säästöliekki (Ilander, Liikuntaravitsemus)

  • Tarkoituksena on energiansaannin vähetessä lisätä ihmisen energiansaantia, hidastaa tai ehkäistä painonlaskua ja tehostaa uudelleenlihomista.
  • Hormonitasapainon muutokset
    • Ruokahalua ja syömistä lisäävän greliinin tuotanto lisääntyy.
    • Testosteronin määrä vähenee rasvakudoksen vähentyessä, mikä voi edistää rasvan varastoitumista.
    • Kortisolin tuotanto kasvaa energiavajeessa, mikä voi lisätä lihasproteiinin hajoamista.
    • Kilpirauhashormonin tuotanto vähenee energiavajeessa, mikä pienentää lepoenergiankulutusta ja lämmöntuottoa.
  • Ei ainoastaan hidasta rasvakudoksen vähenemistä, vaan se myös suurentaa dieetistä lipsumisten ja repsahduksien todennäköisyyttä. Kun painonlasku lisäksi hidastuu, heikkenee myös motivaatio pitää kiinni ruokavaliosta.
  • Painolla on taipumus kääntyä nopeaan nousuun pian sen jälkeen, kun niukasti energiaa sisältävä dieetti päättyy ja energiansaanti kasvaa uudelleen.
    • Uudelleen lihoessa painoa kertyy lähinnä rasvakudoksen muodossa ja rasvakudosta näyttäisi kertyvän usein jopa enemmän.
    • Uudelleen lihoessa rasvasolut eivät ainoastaan kasva eli täyty rasvalla, vaan myös rasvasolujen lukumäärä näyttäisi kasvavan.
    • Kerta kerralta rasvakudoksen vähentäminen saattaa muodostua vaikeammaksi.

Tässä on hyvä tarkistuslista, eikö? Hyvä syöminen muun muassa:

  • Kohentaa oloa.

  • Parantaa vireystasoa.

  • Parantaa itseluottamusta, fiilistä ja suoritusvarmuutta.

  • Auttaa pitämään painon itsestään sopivalla tasolla, ilman stressiä tai liiallista syömisen tarkkailua.

(Ilander, Liikuntaravitsemus, VK-Kustannus)

Miksi paino ei putoa? Kokeillaanko näitä:

  • Aivot pyörittävät toimintaansa pitkälle tapoihin nojaten. Jos et ole tavoistasi tietoinen, miten voit tietää, korjautuisiko painonhallinnallinen ongelmasi tapojasi tarkastelemalla ja uusimalla? (Uskallan väittää, että kyllä, osa, satavarmasti.)

  • Kun saat kiinni tavoistasi, ota sieltä joitakin, mitä alat seurata ja merkata ylös. Jos ennen ei ole toiminut se, että seuraat kilojasi tai vyötärönympärystä tms, ei niitä nyt varmaankaan enää kannat vahdata.

  • Mittaa siis eri asioita? Sellaisia, mitkä merkkaavat KAIKEN sekä elämän- että painonhallinnassa. Kuinka nopeasti nukahdat. Kuinka monta kertaa päivässä käyt somessa. Miten ajanhallintasi on hallinnassa. Kuinka monta kertaa kiität itseäsi, tai suutut itsellesi. Jos haluat palkita itsesi, millä palkitset tai miten. Seuraatko koskaan, miten paljon teet HYÖTYliikuntaa tai vain kuljeskelet ulkona. Sanoinko jo facebookin?

  • Ymmärrä kokonaisuuksia. Aina ei ole hyvä aika vahtia yhtään mitään syömiseen liittyvää, joskus taas on. Sinun painosi riippuu myös ympäristöstäsi ja elämästäsi kokonaisuudessaan, eli jos elämässä on suuria mullistuksia tai vastoinkäymisiä, ei ole oikein eikä millään tavoin tuloksellista piiskata itseään. Pahimmillaan saat vain pahaa aikaiseksi.

  • Ymmärrä yöunien merkitys. Mikään, usko pois, MIKÄÄN ei suju, mikäli yöunesi ovat rikkonaiset ja/tai alle seitsemän ja puolen tunnin. Ei elämänhallinta, ei ajanhallinta, ei painonhallinta. Tässä kohden huomioi tapojen merkitys, ne kun useasti määrittävät iltasi tai aamusi toimet.

  • Yritä ensin löytää itsesi sekä tavoitteesi itsesi ja elämäsi kanssa, ennen kuin lähdet tavoittelemaan yhtään mitään muuta.

Juuri oivalsin, että nyt just tänään olen pahasti myöhässä lupaamastani aamun aikaisen postausajankohdasta. Ensi sunnuntaista eteenpäin siis, kello 7.30. Anteeksi kamalan paljon!!

Ihan todellatodella mielelläni otan vastaan kommentointia, ruusuja ja risuja, tarinoita ja ehdotuksia ja kysymyksiä. Niitä passaa aina laittaa minna @ paivakummunminna. com tai tuohon kommenttikenttään (jos haluat, että vain minä sen näen, kirjoita tekstisi alkuun joku ja jotenkin, niin en julkaise kommenttiasi muiden nähtäväksi. Postauksiani saa myös AINA jakaa, olen siitä onnellinen.

Iloa ja aurinkoa tulevaan viikkoosi, isoiso kiitos sinulle, että annoit minulle näin paljon aikaasi.

Kiittäen ja kumartaen

Minna


Vastaa