Joulukuun (esi)hippusia

Robin Williams on sanonut, “You’re only given a little
spark of madness. You mustn’t lose it.” ja suomennettuna sama,

“Sinulle annetaan vain hippunen hulluutta. Pidä
huoli, ettet hukkaa sitä.”

Kiteyttää sen, mikä tässä nyt on olemassa. Minussa,
elämässäni, yrittäjyydessäni, unelmien tavoittelussani. Kaikessa.

Toki olisihan tämän tulevan puristuksen voinut nimetä
joulukalenteriksikin, mutta kun ei se nyt oikein osu, ei.

Joulukuun hippusia, se on ihan okei. Kuvaa tätä oikein hyvin.

Tätä mitä?

[PÄIVITETTY 17.12.2020: No sitä, että tuli taas muuttujia ihan jokunen, mitkä katkaisivat ajatukset, mikä pätkäisi aikataulun, mikä aikaansai sen, että joulukuun hippuset siirtyvät jonnekin hamaan tulevaisuuteen…]

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

Ajattelin olla siis tarjoilemassa teille sekametelisoppaa,
oikein massiivista sellaista. Joka päivä jotain, joulukuun ajan. Huh, jaksatkohan sinä pysyä mukana!? Yritän parhaani, että saisin sinut jaksamaan!

Lyhyempiä postauksia, niitä minä haluan opetella
kirjoittamaan (tiivistäminen, niin puheen kuin tekstinkin, ei todellakaan ole
parhaita puoliani…).

Aiheina näissä suomenhevonen sodassa vs. minun edesmennyt
Veikko-suokkini, My Day eli minun (työ)päiväni, hyviä lukuvinkkejä joulupyhiin (koska tietenkinhän sinulla
on aikaa lukea vapaapäivinäsi, onhan?!), teinit ja “Selvittiin!”-postaus
talvipäivänseisauksen kunniaksi.

Ja koska “Tyttö joka tunsi”-romaanini edelleen on
kirjoitusvaiheessa, ehkä puolivälissä, ja sen mukanaan tuomat vaikutukset minun ja perheemme elämään edelleen hämmentävät minua niin tietenkin sitä ajattelin pohtia.

Kovin kumma on ollut tämä ajanjakso heinäkuusta tähän hetkeen, ehkä eniten oman ja perheeni hyvinvointini lisääntymisen myötä, siksi siitä haluaisin kertoa.

Onko se niin, kun uskaltaa lähteä toteuttamaan unelmaansa,
avaa se vyyhtiä niin, että puolen elämää mukana olleet kehon ja mielen padot pääsevät siinä ohessa aukeamaan? (En tiedä, tämä on vain yksi ajatus.)

Lisäksi on postaus tai kaksi yrittäjistä, ketkä tietäen tai
tietämättään ovat valtavana osana elämääni ja etenemistäni, ja kenelle aion
ainakin lyhyen kiitoksen kirjoittaa.

Sellaisia pitkiä postauksia, millaisiksi minulla tuppaavat
aina venymään. Aiheina naurun ja ilon fysiologia, toivottavasti teiltä saamiani “lasten/ vaimon/ äidin/ miehen suusta kuultuja”-fiksuuksia,
unelmointi ja tavoitteiden asettelu.

On tulossa myös “Mitä hyvää on laiskuudessa ja
joutilaisuudessa?”.

Mitä muuta?

No ehkäpä valokuvaaja antaa monen postauksen verran tilaa
ihan vaan valokuville! Aamu-usvakuville, Photoshopkuville, talliyrittäjyyden aikana opituille asioille hevosten elämästä ja hevosvalokuvaukselle.

Hömppäkuville ja ei-ehkä-niin-onnistuneille! Niitä pitää
olla, koska nauru, naurua ei voi olla liikaa!! BTS-kuville eli ”menikö ihan
niin kun Strömsössä?!”-kuville.

Muutama arvonta, muutama erityistarjous, muutama tuote,
minkä myyntisumman lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja muutama tuote, minkä tosi mielelläni antaisin sellaiselle, kuka siitä oikeasti nauttisi, mutta kenellä ei siihen ole mahdollisuutta.

Joulukuun hippusissa on siis ajatelmia minulle ja
toivottavasti sinulle tärkeistä arvoista ja asioista niiden tiimoilta.

Hitaudesta, rauhallisuudesta ja laiskuudestakin; naurusta ja ilosta; totuuksista (ja siitä että ne yleensä tulevat lasten suusta); tästä hetkestä ja sen arvostamisesta; unelmia kohti kurkottelemisesta.

Kaikenlaista on! Tule joka päivä mukaan, tai vain joskus
kurkkaamaan. Ensi maanantaina 30. päivä aloitetaan, nähdään silloin!

Rakkaudella

Minna


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s