Äidit ja elokuvat

Eli miksi äidit nukahtavat kesken (perjantaisen) illan elokuvan?

Kiireellä kotiin töistä ja koulusta tai tarhasta tai lastenvahdilta tai läpystä vaihto puolison kanssa. Ehkä jossain vaiheessa päivää tai iltaa pikainen jumppa tai lenkki, ”Ettei sitten tartte lauantaina liikkua jos ei halua!”.

Sapuskaa pöytään, pikapikaa. Kodin siivous, että sitten olisi kiva viettää viikonloppua siistissä kodissa.

Sitten voi palkita itsensä.

Perjantai-iltapäivä tai ilta, leffaa lasten kanssa, istut alas tyytyväisenä. Nyt voi vaan rentoutua, olla lasten kanssa. Karkkia, popcornia, millä nyt sitten kukakin herkuttelee. Pimeään aikaan ehkä kynttilätkin päällä.

Tämän seurauksena olet nähnyt monta elokuvaa, vaan monenko kohdalla olet pysynyt hereillä alusta loppuun? Enpä minä sinusta tiedä, mutta minulle oli HYVIN tuttua, ”Ollaanks me muka joskus ihan oikeasti katsottu tämä leffa?” ja joka kerta sama vastaus, ”Joo, mutta äiti sä varmaan nukuit tässäKIN!”.

Hups.

Mutta miksi?


Leffa tai ohjelma on nähty NIIN moneen kertaan tai se oikeasti on vaan ihan helvetin tylsä

Ryhmä Hau, se on kova juttu. Olen tosin kuullut luotettavista lähteistä, että Sampan ”Olen liekeissä!” aiheuttaa jälkikasvussa aina vaan enemmän innostusta mutta myös äidille unia, missä tuo lause kaikuu.

Frozenin ”Jotkut ihmiset ovat sulamisen arvoisia” on toki liikuttava, mutta jos sen joutuu kuulemaan kovinkin useasti, alkaa elokuvan paras kärki karata.

Harry Potterin taiat tai Narnian maailma, eivät nekään ikuisuuksiin asti toimi. Kai. Jossain vaiheessa sitä vaan huomaa kuinka kovin vahvasti silmäluomet painavat. Voi olla että kaivaudut syvemmälle sohvaan, että saisi päätä nojattua, ettei se paljastaisi torkkujasi.

Turhaa. Kyllä me aina jäädään kiinni, lapset näkevät kyllä.


”Kaikki on valmista, nyt voi rentoutua!”

Eihän tuo nyt johda mihinkään muuhun kuin täydellisen muhkeisiin tirsoihin! Kun koko päivän juoksee läpi töidensä ja touhujensa, päämääränään pitää lupauksensa lapsille, olisi sangen erilaista, jos oikeasti pystyisi pysymään hereillä läpi koko elokuvan.

Ihan sama kuin jos läpi tiukan työputkesi ajattelet vain sitä päivää, jolloin kiire lakkaa. Teet ylipitkää työpäivää, lasket päiviä ja lopulta tunteja loman alkuun tai projektin läpiviemiseen. Päivää tai kahta päämääräsi täyttymisen jälkeen, olet kipeänä tai migreenissä tai vatsa on sekaisin.

Leffailta on pienemmässä mittakaavassa mutta silti, sama asia.


”Nyt herkutellaan!”

Toivottavasti se olin vain minä, joka saattoi nipistää päivästä syötäviään, koska ”No kun illalla kuiteski herkuttelen, ja pitäis vähän tota painoa ja syömistä kuiteski vahtia.”. Tuosta lähtökohdasta kun homma pyörähti liikkeelle, tarkoitti se sitten sitä, että minulla oli leffaillassa KAIKKEA ja PALJON.

Keksiä, suklaata, karkkia, sipsejä ja dippiä.

Siihen alle kun lykkää kiireisen päivän, jolloin ei ehkä ollut syönyt kunnolla, niin arvata saattaa, mitä seurasi?

Pilkkikisat alkoivat aikas vikkelään. Painavaksi kävivät sekä silmäluomet että pää.


Veikkaan, että lapset arvostaisivat sitä, että äiti on hereillä. Pitäiskö sitä miettiä, miten voisi pysyä hereillä koko leffan ajan?


Vaihda päivää, tai päivän rutiineja, osa 1?

Tiedän. Tämä ON vaikea, koska AINA se leffailta kuuluu viikonloppuun.

Miksi? Kuka sen säätää, tai määrää?

Lapsille varmastikin on aivan se ja sama, milloin leffa on. Kunhan se on. Ja eihän tuossa ole kiinni mistään muusta kuin siitä, että tahtoo tarjoilla lapsilleen laatuaikaa itsensä kanssa.

Lapset, heistä on kyse.

Kyse on siis tapojen muuttamisesta, rutiinien muokkaamisesta ja ai jestas se on vaikeaa. Ihan siis oikeasti on. Mutta tapojen muuttaminen lähtee ajatuksesta, halusta, uskalluksesta murtaa vanhaa ja kokeilla uutta.

Tässä tapauksessa siis uuden kokeilemisen kautta päästä parempaan lopputulemaan. Leffapäivä lauantaina päivällä? Maanantaina heti koulun tai tarhan tai eskarin jälkeen?


Vaihda päivää, tai päivän rutiineja, osa 2?

Et sinä, tai minä, kuitenkaan saa kaikkea valmiiksi siihen mennessä, kun hanurinsa iskee sohvaan, niin miksi edes yrittää? Ja yleensähän leffaa katsotaan suht pimeässä, joko pimennysverhojen tai marraskuun myötä, kuka silloin edes näkee villakoiria ja sotkuja ja tavaroita väärässä paikassa?

Työt eivät nykyisiltä työssäkäyviltä ylityöllistetyiltä lopu, joten älä edes yritä saada kaikkea tehtyä töissä. Et siinä kuitenkaan onnistu. Ja ruokakaupassa ehtii käydä seuraavanakin päivänä, tai sen on voinut tehdä edellisenä päivänä.

Älä tee kaikkea samana päivänä? Siis siivoa, lenkkeile, käy kaupassa, herkuttele. Siivoa leffailtaa edeltävänä päivänä, ja lenkkeile seuraavana päivänä. Tai lenkkeile edellisenä ja siivoa seuraavana? Syö kunnon tukeva ruoka rauhassa lasten kanssa ennen leffailtaa. Lämmintä ruokaa ja salaattia ja ehkä leipää, vatsan täydeltä hyvää ruokaa.

Ei sitten enää vatsaan mahdu niin paljon herkkuja. Ei nouse verensokeri niin nopeasti kunnon lämpimän ruoan jälkeen, verrattuna siihen, miten se sinkoaa taivaisiin herkkujen jälkeen. Mitä tasaisempi nousu, sitä vähemmän uupuu.

Sitä enemmän pysyy hereillä. Ehkä.


Odota, että lapset kasvavat isoiksi!

Ehdottomasti paras ja riemastuttavin ja paskamaisin vinkkini on, että odota. Anna vuosien kulua, nauti leffailloista pienten lasten kanssa. Toivo ja anele, että saat heidät murkkuina edes samaan huoneeseen kanssasi. Sitten, kun vielä joitakin vuosia eteenpäin, sitten pääset nauttimaan taas ihan erityyppisistä leffailloista.

Nykyään pakotamme 17-vuotiaat kaksospoikamme katsomaan leffaa kanssamme, ainakin kerran viikossa. Pakotamme, kyllä, eiväthän he ilman komentoa liikkuisi minnekään omista pelihelv… eikun huoneistaan.

Kyllä muuten on pysynyt tämäkin mutsi hereillä, kun mieheni on se, kuka valitsee leffat. Olen nähnyt sellaisia genrejä, mitä en ikinä ole katsonut, enkä kyllä katsoisikaan, ja leffoja, mitä en itse valitsisi.

Leffa Dead Don’t Die. Piti elää nelkytneljä vuotta, että katsoin elämäni ensimmäisen zombieleffan. Oli muuten äärimmäisen hilpeä ja Cate Blanchetin rooli oli kertakaikkisen riemastuttava!! Kundit katsovat kauhua, se on heille ihan peruskauraa, joten tämä zombieraina herätti pojissa lähinnä sellaista semi-sääliväistä nyökyttelyä.

Extraction, palkkamurhaajaleffa. Näin pitkälle elin, ennen ensimmäistä K-18-leffaani! Osin ahdistava, tunnelmaltaan, ja jossa jokunen tuhatta ihmistä kuoli mutta oi kun Chris Hemsworth on NIIN jumalaisen komea, että ”rautaharavan piikit pään läpi”-splattertyyppisen tapon katsomisenkin kestin.

Kyllä, pojat epäilemättä katsovat ihan mitä vain, joten osa tämän leffan tappokohtauksista aiheutti heille vain haukottelua.

Kaikki Marvellit, niihin olen rakastunut, etenkin Venom oli joteskin vaan niin sympaattinen. Saman genren leffa oli Birds of Prey, mikä sekin on supersankarielokuva ja kyllä, siinäkin ihan jokunen pääsee hengestään. Itse diggasin älyttömästi, pojat pienesti nyökkäsivät hyväksyvänsä leffan (koska eiväthän ne suuresti voi riemuitakaan, tietenkään!).

Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood, missä Pitt ja DiCaprio olivat kertakaikkisen loistavia! Leffa oli kyllä mainio, mutta NIIN outo, etten vieläkään oikein osaa sitä laittaa mihinkään lohkoon tai laatikkoon. Täytyy myöntää, että odotin Tarantinotyyppistä ”tapetaan koko talollinen”-kohtausta ja sain sitä odottaa niin lopuille, että hetken mietin, tuleeko sitä lainkaan.

Tuli se, onneksi, teinit olivat tyytyväisiä…

Yhden leffan minä valitsin. Vanhavanha leffa Usual Suspects, oletko sinä nähnyt? Aivan kertakaikkisen loistava leffa, mikä saa vedätettyä loppuun asti. Teinit yllättyivät niin paljon, että unohtivat pitää parituntista ajanhukkana.

Tämä oli rankka, mutta tykkäsin tosi kovasti! The Foreigner, missä sekä minun ei-niin-pitämäni Pierce Brosnan ja myös Jackie Chan tekivät aivan huikeat roolit. K-16-leffa eli riittävästi räjäytettyjä ja ammuttuja ihmisiä ja polvia, jotta kundit olivat tyytyväisiä.

Paul, minkä Wikipedia luokittelee “scince fiction road comedy”-leffaksi. Toinen samankaltainen oli Netflixin esittelyn mukaan ”nokkela, jännittävä alienscifi” The World’s End. En tiedä oliko näiden tarkoitus olla ratkiriemukkaita, mutta sitä nämä kyllä olivat.


Riemukkaita leffailtoja sinullekin!

Rakkaudella

Minna


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s