Pertin makkarat ja Irman värit

Sain itseni kiinni, ihan tästä verekseltään, sormenpäät kirjoittamisesta vielä punaisina. Olin jo ottamassa sellaista hyvää etunojaa, nutturanikin oli jotenkin kiristynyt, etusormi oli nousemassa sellaiseen Pätevään Päsmäröintiin.

Onneksi huomasin! Nyt voin olla menemättä siihen suuntaan, höllätä nutturaani ja kertoa sinulle Pertistä ja Irmasta.

Pertti voisi syödä makkaraa aamupalalla tai iltapalaksi, kerran päivässä tai monta kertaa. Pertin elämä on raiteillaan silloin, kun saa eteensä ruskean eri sävyjä. Nakkikastiketta, ruisleipää ja kotikaljaa tai olutta.

Vähän saa olla keltaista, se on Pertille ihan okei; perunaa, voita ja juustoa, leivän päällä.

Irma?

Irma tykkää väreistä, että on keltaista ja vihreää ja punaista ja oranssia. Muuten ei Irma välitä ruskeasta, paitsi suklaasta. Sitä se sitten syökin aika paljon. Pertti ei ymmärrä, ei niitä värejä muttei myöskään sitä vauhtia ja määrää, millä sitä suklaata Irmaan uppoaa.

Mutta sitten taas, Irma ei ymmärrä makkaraa.

Tasoissa siis ovat.

Paitsi että Pertti ei tuputa makkaraa Irmalle, mutta Irma kyllä joka päivä tuputtaa Pertille värejä. Ihan kovasti yrittää, välillä nätisti, välillä kiukutellen, välillä maanitellen.

“Etkö sinä nyt voisi vähän edes maistaa näitä, kun lääkärikin sinulle sanoi, että terveytesi kannalta olisi hyvä. Kun ne kolesterolit ja verenpaineet ja kaikki.”.

Pertti ei sano mitään. Pertin suvussa miehillä kuuluu olla elintasovatsa, niin kuin isoisävainaa ylpeänä tuppasi sanoa. Melkein komensi. Ennen kuin se viisvitosena kuoli sydänkohtaukseen. Pertin isä rehentelee sillä, että on ikäluvullaan jo ohittanut oman isänsä.

Pertti ei oikein pidä sitä suurena saavutuksena, johan isällä on kerran ollut hengenlähtö lähellä, kailotti vain sairaalasta kotiin päästyään, ”missäs sitä ruokaa olikaan, ja kaljaa kanssa pöytään, johan sitä pääsi sairaalassa raavas mies laihtumaan, sillä koninruualla!”.

Isällä on lääkkeet siihen ja tuohon ja tähän ja olisi jo aika tiukat ohjeet elämänhallinnan ja sapuskojen suhteen. Niille isä vain nauraa ”siellä sellainen tytönhupakkolääkäri, komentaa pupunruokaa syömään ja suolaa roimasti vähentämään. Miksi ihmeessä pitäisi miehen muuttaa tapojaan, niistä hyväksi todetuista!?”.

Toisinaan Pertti miettii, kuunnellessaan isänsä puheita, joka on oppinut ne omalta isältään, ja niin edelleen, että onkohan se elintasovatsa sittenkään niin hieno asia. Tai se värittömyys lautasella.

Eikä se makkarakaan aina Pertille maistu.

Ja se vatsa on kyllä aika hankala. Edessä koko ajan. Tai siis niin, no, totta kai, eihän vatsa takanakaan voi olla, että siis tiellä. Jotain kun Pertiltä kädestä putoaa, on se aikamoinen homma saada ylös. Kyykkyyn ei voi mennä, koska polvissa tuikkii.

Kumartua täytyy, mutta vatsa on edessä. Jalkoja täytyy avata, että maha mahtuu väliin ja sitten kun siinä hetken on pää alaspäin, valuu koko maha päähän. Pystyyn noustessa maha vuorostaan tipahtaa omalle paikalleen, mutta Pertin päätä kiristävät tähdet kyllä jäävät paikoilleen, näkökentän reunamille.

Tuomo, töistä, ei sillä tipahtele tavarat. Tai jos jotain siltä tipahtaa, on se takaisin kourassa alta aikayksikön. Pirteä on, ja mahaton, jos niin voi sanoa. Pertistä ei sitä voi sanoa.

Pertti on perusväsynyt, ja mahakas, ja ehkä hiukan pohtii, että kunpa olisi niin kevyttä menoa kuin Tuomolla.

Pertti on kyllä miettinyt, että josko jotain muuttaisi, mutta meinaa tuskastua, kun ei tiedä mitä muuttaisi, on niin tottunut kaikkeen. Makkaraan. Irman ärhentelyyn, varsinkin niiden ihmeellisten syömisjaksojen maailmassa.

Irma varmaan osaisi kyllä neuvoa, oikein mielellään. Nykyään se syö hyvin, niitä värejä ja muutakin. Irmalla oli joskus joku vaihe, pari vuotta sitten, kun se aikansa kantoi vain jotain ihmeellisiä pusseja kotiin, mitä sitten veteen sekoitteli, joi niin että piteli nenästä kiinni.

Eikun kaalia, niinhän se oli! Ne pussit oli siitä kaalista paria vuotta aiemmin. Pelkkää kaalisalaattia ja kaalikeittoa ja kaalia joka puolella. Irma kertoi, että joku oli Iltalehdessä sanonut, että sillä tippuu paino viis kiloa viikossa.

Pertti ihmetteli miksi pitäisi tippua, että eikös tuo ole aika hullua, Irma siihen, että hän oli mennyt sovituskoppiin, jotain mekkoa kokeilemaan.

Kiukku sieltä kuulemma vain tuli. Sen kyllä näki. Oli Irma niin kitkeränä, murisi itselleen, mutisi kun niitä kaaleja keitteli. Jotain uudesta motivaatiomekosta ja viiden kilon tiputtamisesta.

Olihan se Pertistäkin korea se mekko, ja Irman riemu, kun se sen kaalikeittoilunsa sitten ajan päästä lopetti. Hyvin oli kuulemma toiminut, oli niin ylpeä siitä, että mahtui mekkoonsa. Vaikkei Pertti kyllä vieläkään ymmärtänyt, että mikä motivaatiomekko.

Ihan tavalliselta kankaalta se hänestä näytti.

Mutta eihän hän kyllä niistä mitään ymmärtänyt.

Ei Pertti oikein siitä tiennyt, oliko se nyt niin toiminut, se kuulemma viiden kilon pudotus. Oli Irma vähän litteämpi, kai mutta aika väsyneen oloinen oli. Tyhjentynyt, eikä hyvällä tavalla. Rutistunut.

Pertti kyllä oli sellainen, että hänelle kävi mikä vain, että ei sen ollut niin väliä, mitä Irma söi. Toki tietysti aina parempi Pertille, että Irma olisi hyvällä tuulella. Silloin saisi Perttikin olla rauhassa ja syödä vaikka makkaraa, tai vähän salassa jotain värikästä.

Silloin pussiprojektin aikana ja myös kaalia keitellessään oli Irma kyllä niin jumalattoman kiukkuinen, että pakko oli Pertin välillä valehdella menevänsä kaveria auttamaan. Että pääsisi raivohärkärouvaa karkuun.

Pertti oli kyllä tyytyväinen, että se kaalijuttu loppui. Kyllä nimittäin koko talo niin haisi, kun kerrankin päästeli rouva äkäisempiä pieruja kuin miehensä, vietti myös aika paljon aikaa vietti vessassa.

Ei kait se nyt ihme, kyllähän kaikki tietävät kaalin ja pierut!

Nyt, pari vuotta tuon kaalikeittoilun jälkeen, on kyllä taas Irma enemmän Pertin makuun. Ei niin kuiva, eikä enää niin pahan äkäisenäkään. Tasaisen tiukkana ja sopivan pehmeänä, se on hyvä.

Ei Pertti kyllä koskaan oikein sitä mekkojuttua ymmärtänyt, tai paitajuttuja, tai mikä se nyt sitten olikaan. Kun näytti se fiini uusi mekko olevan kirppikselle menevässä kassissa. Niin kuin se pusakka silloin, ja ne housut sitä ennen.

Pertti useasti mietti, että olikohan siinä sovituskopissa, uudessa vaatteessa, raivohärkävaiheessa ja entistä pehmeämmässä Irmassa joku yhteys? Ei hän niistä mitään tiennyt, ihmetteli vain, että mikä ihme niissä sovituskopeissa oli, joku mörkö vai, kun se aina aikaansai kaikenlaista?

Kummallista.

Pertin mielestä Irman ei tarvitsisi enää joutua lähtemään niiden naistenlehtien ja akkojen juorujen perässä ensin innostumaan, sitten kituuttamaan, sitten riemastumaan ja aikaa myöten palautumaan takaisin lähtöpisteeseen.

Pertti mietti, että Irma voisi vaikka mennä aikaisemmin nukkumaan, toimisikohan se? Kun kovasti tuntui se suklaa maistuvan juuri illalla, kun Pertti oli jo menossa nukkumaan. Kyllä Pertti kuuli, kun se köökissä rapisteli, seisaaltaan söi.

Mitä pidempään Pertti asioitaan pohti, sitä enemmän hän kääntyi elintasovatsansa kanssa siihen, että kyllä hän alkaisi ottaa lautaselle värejä. Vähemman makkaraa, enemmän oranssia ja punaista ja vihreää.

Pertti pohti, että kyllä he varmasti Irman kanssa löytäisivät tasaisen keskitien. Hän pääsisi kyykkyyn, ja Irmalle mahtuisivat aina kaikki sopivat vaatteet. Ja jos ei mahtuisi, hän voisi olla Irman oma vartija ja vahtia, ettei sovituskoppimörkö taas suututtaisi Irmaa.

Kyllä se muuten ihan varmasti toimisi!

 

Rakkaudella

Minna

(joka kaksikymmentäneljä vuotta sitten kesti kaalikeittodieetillä huikeat kolme päivää…)

 

 

Fiksuja juttuja:

Painonhallintatalo ja suuri määrä infoa

Tutkimus painonhallinnasta ja siitä, saadaanko kilot pysymään poissa:

Wing, R. Phelan S., 1.6.2005 Long-term weight loss maintenance 

(Tilaajille) Pinja Päivänen, HS, 1.4.2020 Enemmän iloa ja vähemmän syyllisyyttä 

 Kahden ravitsemustieteen opiskelijan blogi, 11.3.2020 Kielletty hedelmä – typerimmät dieettiohjeet

Aivoliitto, 13.9.2018 Kymmenen väitettä suolasta

THL, Ravitsemus Suomessa –
FinRavinto 2017 -tutkimus


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s