Teinit ja ruoka, poikkeustila ja rutiinit

Kun kaksospoikani maaliskuisen koulupäivänsä päätteeksi ilmoittivat, että on kahden viikon koronaloma, ensimmäinen riemu tuli siitä, ettei tarvitse toimia koulukyydittäjänä. Saisi ehjempiä työpäiviä itselleen, ei tarvitsisi ajella viidentoista kilometrin matkaa ammattikouluun.

Toinen riemu oli ajamattomien kilometrien tuoma rahansäästö.

Kolmas siitä, kun isossa ravintolassa Helsingissä työskentelevä, paljon poissa kotoa oleva mieheni lomautettiin; nyt hän olisi vain kotona!

Kun meidän pieni kuntamme päätti sulkea kaikki liikuntapaikat, tuli riemuun mukaan harmaata ja mustaa, kun merkittävimmän osan liikevaihdostani tuovat jumpat lakkautettiin.

Sekä minä että mieheni saimme olla siellä missä viihdymme parhaiten, kotona, MUTTA jouduimme tekemään sen sekä pakotettuina että rahattomina.

Onni oli se, ettei taloutemme juuri koskaan ole ollut setelipinojen päällä tanssahtelua tai suuria investointeja. Ainoa ruokakauppa, missä käymme, on Lidl. Kerran kuukaudessa juhlimme ja ostamme kanaa.

Joskus ollaan ihan hurjan villejä ja ostetaan lohta.

Mutta vain 26. päivä, jolloin tulee lapsilisä.

Elämisen tavat tavallaan pysyivät siis samana poikkeustilankin aikana. Ne kun on karsittu miniminimiin jo aikaa sitten.

Etten kuulostaisi nipottavalta, turhasta valittajalta (mitä aina voimavarojeni vähetessä tuppaan kyllä olemaan), täytyy tähän väliin kuitenkin todeta, että olen onnellinen. Kaikesta siitä huolimatta, mitä tänne kirjoitan, minä ja läheiseni olemme ja olimme hyvässä asemassa poikkeustilan alkaessa.

Mutta siis korona-ajan arki, poikkeustilan rutiinit? Koulukyydittämiset ja rahansäästö?

Säästyihän rahaa bensalta mutta tiedätkö tai arvaatko kuinka paljon kuusitoistavuotias poika, pituus 185+, syö?! Teinit ja ruoka, huh! Kaksoset!?

Jep.

Hernekeitto, linssi-kasvissosekeitto ja muitakin palkokasvisapuskat ja perunoita, niitä on muuten syöty! Tarkan markan ruokia, onneksi hyvää ravintoa noin muutenkin.

Sitä paitsi, jännä juttu, noita ”ei kai taas jotai vegemättöö??!!”-ruokia eivät meidän sankarit mätä lautasilleen ihan niin valtaisia määriä kuin vaikkapa isännän tekemää jauhelihakastiketta ja spagettia.

Tuo etäkouluajan ruokailuasia, se ihan oikeasti vaati ajatustyötä, rahaa, hermoja ja älyttömästi aikaa. Meilläkin, vaikka kundit ovat jo isoja ja kykeneväisiä ja ymmärtävät. Eikä niitä tarvitse syöttää.

Kun ottaa huomioon, että toinen pojista on äkkipikainen jo muutenkin ja lisäksi reagoi erittäin herkästi verensokerin laskuun, on ollut pelkästään itsekkäistä syistä hyvä tarjoilla heille päivittäin kaksi lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapalan lisäksi. Pääsee itse helpommalla, kun kundit pysyvät höveleinä.

Se siis sekä siitä rahan että ajan säästymisestä.

Ne mitä eestaasajelun puuttumisen takia luulin olevan hyvän keskittyneen työntekemisen aikoja ja rauhallisten rutiinien läpiviemistä, menivät siis maaliskuun kolmannesta viikosta toukokuun loppuun näin:

Potki kundit hereille (”ei vittu kukaa herää kymmenelt!!”), potki tekemään koulua, tee lounas, käy kolme kertaa käskemässä syömään ja joka kerta kuule sama, ”ei pysty ku peli o keske!”.

Pakota ne istumaan ruokapöydässä edes vartin verran, ennen kuin sinkoavat pelaamaan. Totea, että ne karkasivat ennen kuin ehdit komentaa tiskaamaan.

Tee päivällinen, käy neljä kertaa käskemässä syömään ja kuule jälleen sama kiukulla ja/tai suurella halveksunnalla sanottu ”JOOJOOJOOO mä kuulin mut peli o keske!!!”. Pakota edes hetken istumaan pöydässä. Pakota tiskaamaan.

Ainiin. Muistinko kertoa teille? Tiskikone meni rikki maaliskuun alussa. Päätimme olla ostamatta uutta, koska meillähän on nuo kaksi poikaa, joita ei ole rasitettu liiallisella kotitöiden määrällä.

No toisinaan ne kyllä tiskasivatkin. Silloin piti miettiä miten Hyvä Kasvattaja toimisi. Antaisiko siis kehut siitä, että tiskatuksi tuli lautaset, vai sapiskat siitä, että tiskejä jäi tiskaamatta kaksi kolmasosaa.

Yritin puhua koulutehtävien tekemisestä, maanantaina tiistaina keskiviikkona ja niin edelleen. Ekalla viikolla toisella viikolla ja niin edelleen. Neljännellä viikolla uuvuin ja lopetin.

Viidennen viikon lopulla toisen wilma näytti jo aika häijyltä, minä ryhdistäydyin.

Harmi vaan, että kundit eivät.

Lopulta annoin periksi.

Sama juttu liikunnan kanssa. Viikosta ja omasta jaksamisestani riippuen kävin läpi samaa ”pyydänkehotankomennanpakotan”-mantraa saadakseni kundit lenkkeilemään. Jumppaamaan. Tekemään intervallitreenin. Jotain?

Noup.

Kaikki muut kuin pakottamisen ajat kuuntelin niiden huoneista kuuluvaa vittusaatanaa ja ei vittu miten se ampu seinän läpi ja KUKA VITTU SIELLÄ NETISSÄ ON ja ”pois sieltä youtubesta mä yritän striimaa!!!”.

Ihan myös konkreettista pöydän hakkaamista saa edelleen kuulla tasaisin väliajoin ja iltaisin sitä saa miettiä mihin asti ne valvovat koska, jännä juttu, tarvittaessa ne osaavat pelata hiljaakin.

Olen jo ennen koronaa, minun hyvinvointini takia ymmärtänyt, että nukkumaanmenoaikani säilyy samana JA aikaisena. Herään joka tapauksessa aina suurin piirtein samoihin aikoihin, noin aamukuudelta, siksipä viimeistään iltakymmeneltä olisi vedettävä peitto korville.

Ihan vaan tiedoksi sinullekin, jos satut omaamaan teinejä etkä tätä tekniikan vinkkivitosta vielä tiennyt. Onnea on reitittimet, joihin saa säädettyä kiinnimenoajan. Teinit kiittävät, kun netti napsahtaa katki viikonloppuisin kello 01.

Kiusa se on pienikin. Hah.

Aika monessa eri lähteessä annettiin neuvoja etätyön, kotitöiden, etäkoulun, lasten ja yleisen jaksamisen suhteen. Monet vinkeistä olivat ja ovat käyttökelpoisia, monet lähes käyttökelpoisia, monet hienoja mutta toteutuskelpoisia vain utopiassa. Osasta nousi vain massiivinen ärtymys.

Korona-aikana etätyöt ja etäkoulut ja laiskat teinit ja opetettavat pienemmät lapset ja siitä vielä pienemmät ja ”läpystä vaihto”-järjestelyt vaativat ihmisiltä valtavasti. Itsensä johtamisen taidoissa olisi ollut hyvä omata vähintään musta vyö. Priorisointi olisi pitänyt olla hallussa jo niinku eilen.

Aikataulujen, rutiinien, oman hyvinvoinnin, saati hermojen hallinta oli syytä olla täydellisen rikkumaton. Ravitsemustila hyvä, vireystila myös, stressinhallintakeinot käytössä ja toimivina.

Huokaus.

Onnistuiko rutiinien säilyttäminen tai rakentaminen, työtehon säilyttäminen, lasten ja kodin ja itsensä hoito poikkeustilan aikaan minulta? Sinulta?

Ei todellakaan!! Toivottavasti!

Minulle jäi käytännössä omaa hiljaista työskentelyaikaa minun ja teinien heräämisten väliin jäävä aika. Onneksi tuo aika on ollut se, jolloin selkeästi vireystilani on parhaimmillaan ja aivoni jotakuinkin toimivat. Kaikki hiljaisuutta ja keskittymistä vaativa tekeminen tai tiedon etsiminen, saati luominen, ne on hyvä laittaa vireystilansa huippuun. Minulla siis aamun hiljaisiin tunteihin.

Aamukuudesta aamukymppiin, siinä välissä piti käyttää aivoja ja vikkelään vaan hankalaa kyllä, tuo on meidän talossa myös se sama väli, jolloin…

…noin kolme kissaa tahtoo sisään ulos ja kaksi kissaa ulos sisään ja kaikki tietenkin eri aikaan ja sitten kaikki viisi kissaa tahtovat ruokaa ja eri aikaa ja lisäksi niitä pitää vahtia koska kaksi on ruokarajoitteisia kumpikin omalla TIETENKIN erikseen vahdittavalla tavallaan ja keväällä ponitkin tahtoivat ulos ja heinää ja vettä ja ja ja…

Muttamutta. Onneksi koronatilanne on höllentynyt ja poikkeustila purettu, minä olen saanut rauhalliset aamuni takaisin. Lasten kesälomat ovat alkaneet, valoa on paljon, teinit onnellisia. Ponit ovat laitumella, karsinoita ei tarvitse siivota. Vihreää on ja kukkasia, upeita iltoja, tajuttomia tuoksuja ja linnunlaulua.

Eilen menin nukkumaan yhdentoista jälkeen, en raaskinut aiemmin, oli niin hieno ilta. Tänään heräsin aamuneljältä, tunnin verran kuvasin aamu-usvaa ja poneja. Tulin sisään, päätin aloittaa tämän päivän neljän tunnin yöunien jälkeen.

Odotellessa kahvin tippumista kävin komentamassa teinin lopettamaan pelaamisensa ja menemään nukkumaan.

Poikkeustilan räjäyttämät rutiinit siis loistavat poissaolollaan, edelleen.

 

Rakkaudella,

Minna

P.S. Ensi keskiviikon postauksessa kippistellään ja riemuitaan epäonnistumisia ja kerron miten Sarendipin prinssit liittyvät yhtään mihinkään.

 


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s