Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, enkä missään nimessä koe olevani niin etevä tai taitava, että voisin alkaa paasata teille hevosvalokuvaamisen kikkakolmosista, niin laitan tähän kuviani vuosien varrelta.
Minulla on ollut ilo olla talliyrittäjänä ja hoitaa pihattolaumassa asuvia orivarsoja. On NIIN eri asia kuvata ratsastuskouluhevosia pienissä tarhoissaan, kuin isosti liikkuvia ja keskenään melskaavia varsoja. Etenkin kun minulla asuneista valtaosa on ollut fwb-ratsuvarsoja, kenellä se ryhti on aivan omaa luokkaansa; ilo sekä silmälle että kameralle.
Onnea on myös ollut se, että asuu peltojen keskellä, talli ja laitumet tuossa ihan heti vieressä. Kun 2014 oivalsin aamu-usvat, olen ollut täysin rakastunut.
Rakastan sitä helppoutta, mikä aamunkoittojen kuvaamiseen liittyy; toppahaalari niskaan, kamera kainaloon ja parikytä metriä ulko-ovelta ja siinä, maisema on avoin ja huikea!
(Pitäisiköhän perustaa sellainen oma whatsupryhmä, minne voin halukkaille laittaa “hei nyt näyttäisi tulevan hyvä usva, hyppää autoos ja tule kuvaamaan!!”?!)
Jos hyvin lyhyesti pitäisi antaa hevoskuvausvinkkejä niin muutama nousee ylitse muiden:
Kuvaa kyykyssä/ matalalta.
Jos kuvaat lauman seassa, joudut kyllä enemmän olemaan hevosten kielen tulkkina ja tarkkailijana kuin vain kuvaajana, joka keskittyy vain siihen, mitä etsimessä näkee. Enkä kyllä ikinä menisi vieraiden hevosten laumaan, en ainakaan ilman että olisin kauempana istuskellut ja tutkaillut niiden laumakäyttäytymistä..
(Tästä lauman kuvaamisesta tulisi heti NIIN paljon juttuja mieleen, että ehkäpä avaan tätä enemmän omassa postauksessaan..)
Älä kiirehdi. Pidä silmät selässäkin.
Katso millainen tausta on ja mistä suunnasta valo tulee. Liiku itse, etsi täydellisyyttä; on paljon helpompi kuvatessa “siivota” aidantolpat yms pois taustalta kuin kuvaa käsitellessään yrittää siivota paalimuoveja ja tallipihan sotkuja ja hevosen päästä kasvavia puita pois.
Jos kuvaat järjestelmäkameralla, kuvaa puoliautomaatilla. Minulla on aukko säädettynä mahdollisimman isoksi (on f2,8) , ISOA säädän sen mukaan mitä kamera huutaa. Suljinajan säätää kamera. Paljon helpompaa kuvata liikkuvaa kohdetta tuolla tapaa, kuin että yrittää säätää itse kaikkea..
Opettele kuvankäsittelyä. Ylivalottunutta ei mikään pelasta, alivalottuneesta saa kelpo kuvan. Keskinkertaisesta kuvasta, mikä on tarkka ja ihan okei, voi saada editoinnilla/ muokkauksella huikean hienon kuvan.
Tekniikka on minulle ihan hepreaa ja edelleen minä nojaan vahvasti todella taitaviin valokuvaajiin sekä heidän vinkkeihinsä. Johannan blogissa on paljon loistavaa tietoa, menkää sinne lukemaan!!
Mutta siis tässä. Kuviani.
Mutta sitten taas. Tulevatko ne parhaat kuvat sitten aina kuitenkaan niistä “oi miten hieno kuva!!”-hetkistä? Väittäisin, että kun kuvatessa pitää silmät selässäänkin ja kuvaa myös kuvien välissä, niin saattaa joskus lykästää!
Tästä aiheesta tullee tehtyä useampiakin postauksia, vaan ehkä nyt tähän kohti on hyvä pätkäistä. Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!
Rakkaudella, Minna
P.S. Ensi viikon postaukseen saan vihdoin valmiiksi tiedot Päiväkummun (Hevos)tilan ponikuvausleireistä, jeij!!
P.P.S. Minulla ei enää täällä ole suomenhevosta, lähetän rakkaat terveiset meidän NIIN kultaakin kalliimmalle Herra Laumanjohtajalle, sinne taivaslaitumille; kyllä me sinua niin vieläkin kaivataan.
Voisin siis ehkämahdollisesti olla halukas löytämään valokuvamalliksi suomenhevosruunan/ -oriin tai varsan, joka kesä-heinä-/elokuuksi muuttaisi Päiväkummun Hevostilalle laiduntamaan. Liikkuva, hereillä oleva, laumassa pärjäävä, paarmojen kanssa sekä vanhalla laidunmaalla toimeentuleva komeus voisi olla kaivattu valokuvamallityyppi.
Asia on päässäni hiukan auki, mutta ehdotuksia otan vastaan!
