Sanna, Sami ja Samu

Minun idolini. Esikuvani.

Mutta puhutaanko ensin hetki rahasta?

Muuttaessamme maalle vuonna 2011, oli minulla tieto ja taito hevos-, liikunta- ja hiusalalta (näistä kirjoitin viimeksikin! ). Kaikista mahdollisista ammateistani päätin sitten ottaa kiinni siitä kaikista surkeimmasta, työllistävimmästä, rampauttavimmasta, ennalta-arvaamattomimmasta sekä ehdottomasti suurimmat alkuinvestoinnit vaativasta?

Kyllä. Näin tein.

Yritykseni alkuvaiheissa tapasin opettajan, kuka otti vastaan yritystoiminnan näyttöni. ”Et sitten ottanut opiksesi omista laskelmistasi, vaan niistä huolimatta perustit oman talliyrityksen?”

No ei, enpä ottanut.

Katsellaan hetki lukuja.Vuosina 2012-2017 valokuvauksia ei vielä juurikaan ollut, jumppia oli joitakin viikossa, hoidettavia hevosia oli kolmesta neljääntoista. Omalla lompakollani oli yhdestä kolmeen hevosta. Liikevaihdot olivat alta kymppitonnista päälle 30 000 euroon ja kaikki tilikaudet tappiollisia, miinusten ollessa pahimmillaan 14 000 euroa, parhaimmillaan vain 500 euroa.

2017 oli tappiolla vain ihan vähän. Wau. Pidetäänkö bileet!

Katastofaalisin kuukausi oli viime marraskuu. Liikevaihto oli 1381 euroa, liiketulos tappiolla lähes saman verran.

Arvata saattaa, kuinka riemukkaaksi nuo luvut vetävät elämisen ja olemisen, kuinka paljon ihmisellä on tilaa hengittää.

Onneksi olivat vanhemmat ja kummitäti, ketkä auttoivat ahdingosta. (Voinette arvata, kuinka aikuisen naisen itsetuntoa hivelee raha-apujen pyytäminen..)

Niin Minna mitenkä ne otsikossa mainitut Sanna, Sami ja Samu?

Odota hetki!

Olisi ihanaa alkaa pitää valmennuksia niille, ketkä pohtivat talliyrittämisen aloittamista. Kertoa faktoja siitä, mitä se oikeasti tarkoittaa. Yhtäkään lässynlässyn sanaa en sanoisi siitä, kuinka ihanaa on olla hevosten kanssa.

Haluaisin kertoa niistä itkuista, kivuista, säryistä ja valvotuista öistä, mitkä liittyvät valtavaan vastuuseen ja täydellisen väärin hinnoiteltuun koko alaan sekä käsittämättömään ”ei se haittaa ettei ole elämää tai tuloja tai vapaata huoletonta aikaa”-asenteeseen, mikä näkyy ulospäin (tarinoita kulissien takaa kuunnelleena voin kertoa, etten ole ainoa jolla on itsensä ja jaksamisensa kanssa ongelmia..).

Haluaisin kertoa siitä, kuinka konkari toteaa sinulle ”kuvittelitsä todellakin, että pieni yhden ihmisen pyörittämä talli pääsisi plussalle??”, mikä jättää miettimään,

”ei, en kuvittele, mutten voi käsittää miksi on okei, että sitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä tosiasiana että vasta noin viidentoista hevosen talli jää niukin naukin plussalle (mutta minkä hyvänkin päivän työmäärä on jo yli yhden ihmisen normaalin työmäärän, saati sitten jos on hevosilla ongelmia, jolloin koko homma räjähtää silmille)”.

Poltettuani itseni loppuun nostin hintoja. JOS olisin halunnut päästä edes MINUN kulurakennettani vastaavaan tuottoisaan toimintaan tai edes plusmiinusnollatilanteeseen, olisi täysihoitotallipaikan hintaa pitänyt tuplata.

Voitte arvata, kuinka suuri tunku on pienelle hämäläiselle pihattotallille, missä varsat hoidetaan ja peruskoulutetaan täydellisen hyvin, mutta minkä kuukausimaksu on espoolaisen maneesitallin hintaa vastaava.

Jep. Toki. Ovista ja ikkunoistahan sitä porukkaa tuli.

Niin ne Sanna ja Sami ja Samu??

Oota, pääsin vasta vauhtiin!

Haluaisin kertoa siitä, mitä ”no sehän on elämäntapa!!” tai ”talliyrittäjällä on uskonto kymppi ja matikka nelonen!” ihan oikeasti tarkoittaa, ja että onko talliyrittäjäksi aikova IHAN OIKEASTI tietoinen siitä, mitä se arkirutiinien ja normielon JA läheisten kannalta tarkoittaa.

Voihan se olla, että joku pärjää ihan fine. Minä en. Voin kertoa ahdistuksesta ja addiktioista (ei, ei päihteistä mutta samalla mekanismilla toimivista somesta ja sokerista), identiteettiongelmista, liian vähäisen yöunen ihmistä syövistä vaikutuksista, sekaisin olevasta kropasta ja taloudellisen kurjuuden itkuista.

Ehkä kuitenkin eniten haluaisin kertoa siitä tuskasta, miltä tuntuu kun sitten jälkiviisastuneena tajuaa sabotoineensa omien lastensa elämää, ihan itse ajaneensa lapsiaan teini-iän angsteihin.

Riemastuttavalta. Todella.

NIIN NE SANNA JA SAMI JA SAMU!!??

Oota. Kohta.

Ettei nyt vaan menisi pelkäksi hevosalan parjaamiseksi, on pakko tässä vielä kertoa, että tätä täydellisen vinoutunutta hinnoittelua löytyy myös muilta aloiltani. Valokuvaajia, ketkä vetävät koko päivän hääkuvauksen (mikä työllistää vähintään kahden päivän verran) alta tuhannen euron; personal trainereita, ketkä veloittavat kuntosaliohjelman teosta vajaat viiskymppiä (tunti asiakkaan kanssa, tunti kirjallisiin, vähintään).

Naapurikunnassa näkyi joku valmentaja vetävän maratoniin tähtäävää kymmenen kerran kurssia ILMAISEKSI. Kampaamoalasta en enää tiedä vaan pahoin pelkään, että siellä sama juttu. Käsityöläiset, vielä pahempi.

Jatkanko listaa??

Toki paljon on kiinni omista kulutustottumuksista; ne vasta pitäisikin jatkuvasti pitää suurennuslasin alla. Meillä on nyt (vasta nyt?!?) ajettu kaikki minimiin; luottokortti leikattu ja ainoa oma hevonen lopetettu.

Isäntä hoitaa ruokaostokset (koska pääsee vähintään kolmekymppiä halvemmalla kuin minä). Kananmunat haetaan suoraan tuottajalta ei ollenkaan ekologisista tai whatever syistä vaan puhtaasti hinnan takia. Käyttämämme kaupat ovat vain ja ainoastaan Lidl, Hurrikaan ja Tokmanni. Vaatteet ostetaan alennusmyynnistä.

Mitä hinnoitteluun tulee, olen vakaasti sitä mieltä, että vain ja ainoastaan pitkään alalla olleet näyttävät esimerkkiä ja kouluttavat kuluttajia alan hintoihin. Keltanokka ei vaan yksinkertaisesti VOI lähteä hinnoilla keulimaan, ei ainakaan jos tarjoaa tuotetta tai palvelua, mitä markkinoilla jo on.

JOS keksii uutta, on toki vapaus hinnoitella ja asia on aivan eri.

Huoh. Sä unohdit Sannan ja Samin ja Samun?

No en. En tieteskään, enkä koskaan.

Nämä kolme tyyppiä, Sanna ja Sami ja Samu, ovat minulle suurensuuria idoleita sekä loistava esimerkki siitä kuinka pitkälle voi päästä kun avaa silmät isommin auki. Kun uskoo ja uskaltaa, tahtoo ja jaksaa, tekee aivan hulluna töitä eikä lopeta ensimmäisen vastoinkäymisen myötä (eikä edes sen kymmenennen, tai Samun tapauksessa ilmeisesti sadannenkaan..).

Elvari Korut Oy, minkä menestys edelleen pääsääntöisesti lepää ystäväni Sannan harteilla, lähti liikkeelle yhdestä fimomassapaketista ja torilla pienestä puutarhapöydästä myydyistä kaulakoruista. Kauppalehden yritysrekisterin mukaan Elvari teki parhaimpana vuotenaan yli kolmensadantuhannen euron liikevaihdon ja parinkymmenen tuhannen euron liiketuloksen.

Yhden naisen karkkikoruyritys.

Parturi-kampaamokoulussa luokallani oli Sami Heino, mies jolla oli huikeita tarinoita kerrottavana (en ehkä ikinä pääse siitä yli, että hän oli ihan oikeasti ollut ovelta ovelle kiertävä pölkkärikauppias..). Yhdestä parturiliikkeestä lähtenyt Groom-ketju on nyt seitsemäntoista parturiliikkeen kokoinen ja vuoden 2017 liikevaihto on kivunnut yli kahden miljoonan ja liiketuloskin pitkälle yli kolmensadantuhannen. (Hei, uutta tietoa tuli! Viimeisin tilikausi toi, yhdeksäntoista liikkeen voimin, yli 400t liikevoiton. Just. Aivan kuin nuo aiemmat luvut eivät olisi riittäneet..)

Samu Haber, poika johon olin kovasti ihastunut peruskoulussa, opetteli itse sekä soittamaan että pitämään itsestään meteliä että olemaan jääräpää ja kokeilemaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Samun Get Nasty Oy on tehnyt kahden-kolmen miljoonan liikevaihtoa ja miljoonan-puolentoista liiketulosta; Samun bändi Sunrise Avenue on.. no..

Sunrise Avenue

mitä, jeij, pakko mainita, pääsen kesällä vihdoin katsomaan! *riemuntanssia*

Tähän on pakko lainata Samun teesit.

”One life – live it!

Täysillä, palkintopallille tai päin puuta.

Järki on hyvä kartta, sydän hyvä kompassi.”

Näiden voimalla minä potkin menemään. Uskon parempaan ja siihen, että ihan vasta äskettäin itseni löytäneenä ja VIHDOIN jalansijani pitävälle pohjalle saaneena saan selätettyä tappiollisen liiketoimintani, kierrettyä hinnoitteluongelmat luomalla uutta sekä jaettua tätä minun tietämystäni ja elämänkokemustani muillekin.

Avioliitossa kuulemma seitsemäs vuosi on pahin, siihen usea liitto kariutuu. Minun yritykseni täyttää nyt keväällä seitsemän vuotta. Tämäkään liittoni ei kariudu, koska niin päätän.

Koska mä uskon, pystyn, haluan ja voin.

Rakkaudella, Minna


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s