Opettaja Jorma

Joka koulussa on se rento, reteä, väljäsanainen miesopettaja. Ehkä komea, tai joskus ollut, sellainen jonka egoa tyttöjen huokailu epäilemättä siivittää eteenpäin. Sujuvasanainen myös äideille.

Pitkän matkan takaa huikkaa ”mikäs kissa se täällä seisoskelee?!”..mikä on, oikeasti, säälittävää, mutta mihin on pakko heittää hihitys vastaukseksi.

Puhtaasta tyrmistyksestä.

JOS sinua, annettakoon sinulle vaikkapa nimi Opettaja Jorma, sattuisi kiinnostamaan lähentyminen muuhun maailmaan, tulla alas sieltä oman egosi kauniista maailmasta, annan muutaman vinkin.

Opettele kuuntelemaan. Arvostamaan sitä toista osapuolta, iästä riippumatta.

Koko maailma EI ole sinua varten, sinun egoasi ja sinun ääntäsi ja sinun muka-huumorintajuasi. Ymmärrä, että huumori on herkkä asia, sen varjolla on rampautettu ihmisiä vuosikymmeniksi.

Maailma toimii parhaiten keskustelemalla ja keskusteleminen EI OLE sitä, että toinen runttaa oman asiansa läpi, toki heittäen muutaman kehun väliin koska niin kuulemma täytyy tehdä, jotta sitten taas voi marssia toisen yli. Keskustelu ei ikinä ole vain sinua varten; on olemassa KUUNTELEVA keskustelu (tästä lisää tekstin lopussa, käy kurkkaas!).

Vaikeneminen on kultaa. Kuunteleminen on kaiken kehityksen perustana, sekä itsensä sisäisen että ympäröivän maailman kanssa. Elämänehto.

Kuuntelitko sinä silloin poikia, kun he usealla tunnilla kertoivat konkreettisesta asiasta, mikä on juuri rikkoutumaisillaan?

Et.

Pyysitkö anteeksi sitä, kun se sitten rikkoutui, ja osa siitä lensi nuorta päähän, tehden hyvin selkeän, puolen peukun mittaisen ventin?

Et.

Uskoitko, kun nuori sanoi ettei pysty luistelemaan, kun potkunyrkkeilytreeneissä lonkassa venähti ja että luistelu sattuu?

(Ulllatuuus!?)

Ymmärräthän sinä, että mikäli oppilas joutuu tunnillaan vain hengaamaan, koska jotkut tietyt asiat ovat joko myöhässä tai et ole saanut niitä tilattua ajoissa, ei hän kauaa jaksa odotella? Että kun ysiluokkalainen, kevyt ADHD-kundi joutuu vain odottamaan, on se vähän kuin.. no..

..soittaisi tämän nuoren äidille, kertoisi että ”toisilla tunneilla tämä ei saa mitään aikaiseksi ja on todella töykeä käytökseltään” ja sitten odottaisi, että äiti tilittäisi lasta ja toisi sinulle ruusuja ja puhuisi kauniita ja kehuvia sanoja.

Mutta hei, tähän väliin, et sinä ole ainoa, tällaisena sydämen sivistyksen omaavana Reiluuden Perikuvana ja Kasvatusalan Ammattilaisena. Kaikilla meillä on ollut tavalla tai toisella mulkkumaisia opettajia. Toiset oppilaat ovat kestäneet sen, toiset eivät; osa ei koskaan saa itseään aikuisenakaan tolpilleen. Osa meistä työstää asioita vielä pitkään.

Ei tarvita matikanopettajaksi kuin yksi ainoa helvetin häijy diktaattori, jonka suurinta huvia on saada nuoret itkemään ja jonka tunnille mennään vatsa sekaisin ja paniikki sielussa.

Ei tarvita mitään muuta kuin yksi liikunnanopettaja, joka herjaa yläasteen tyttöä suklaansyönnistä, samalla kun ajaa parinsadan metrin matkan autolla, eikä itse viitsi vaivautua tekemään mitään. Ta-daa! Näin on luotu loistava pohja vuosikymmenen syömishäiriölle.

Ei tarvita kuin yksi takakireä naisopettaja, joka antaa lastenkodissa asuvalle kasiluokkalaiselle pojalle tunnin jälki-istunnon siitä, että tällä on lippis päässä. Voinette vaan arvata, kuinka tämä innostaa poikaa minnekään muualle kuin vielä syvemmälle kuoreensa (mistä muut tahot ovat poikaa juuri hiukan saaneet kaivettua..)?!

Ei tarvita kuin yksi kolmasluokkalaisten opettaja, joka uimahallireissun jälkeen heiluttelee koko oppilasjoukkion edessä pikkuhousuja ja huhuilee ”kenes nää on?!”.

(Kiitos siitä Seija, siinä oli kyllä pelisilmää kerrakseen.)

Ei tarvita kuin yksi kohta eläköityvä ammattilainen kertomaan lukiolaiselle, kaikkien opettamansa aineen oppien ja aikansa tasalla olevan kasvatustaidon mukaan, että

”ei sinun kannata mennä tätä ainetta kirjoittamaan ylioppilaskokeisiin, et siitä tule kuitenkaan pääsemään läpi!”

Tämän opettajan aine?

Tämä on kuin vitsi mutta ei, ei valitettavasti ole.

Psykologia.

Ei tarvita kuin yksi pienen kyläkoulun rehtori, kuka vastaa kaikkeen “ei kuulu minulle” – jo on koulun ilmapiiri niitattu.

Riittää yksi iltapäiväkerhon hoitaja, joka soittaa kotiin “en minä nyt tiedä mitä näille kaksosille pitäisi tehdä”. Ööö, sinulla on kaikki avaimet kasvatusalan koulutuksen kautta, etteivät ala-asteikäiset hypi nenällesi..

..aa mutta eihän sinulla ollutkaan mitään koulutusta.

Mutta takaisin Opettaja Jormaan. Hän sanelee sävelet oppilailleen näyttämällä esimerkkiä, mikä pysyy muuntumattomana vuodesta toiseen.

Opettaja Jorma menettää hermonsa nanosekunnissa. Käyttää opettajan auktoriteettia, runnoo omat asiansa läpi.

Kuittaa nuoren osuuden ”no ainahan nuo pojat vetävät kotiinpäin!” ja jättää kertomatta oman osuutensa. Liioittelee asioita.

Mutta siis eiväthän aikuiset, saati opettajat, sitä KOSKAAN tee!!

Just.

Mieti itse. Kalamies kertoo niille, ketkä eivät ole olleet reissussa mukana, saaneensa ”ainakin NÄIN ison kalan, tai oikeastaan sen silmien väli oli NÄIN iso”.

Mies rehvastelee saaneensa kaupassa taltutettua ”epäilyttävästi käyttäytyneen narkkarin”. Joka oikeasti oli hintelä liehutukkainen opiskelijapoika, kenellä ei äiteen peräkammarista isoon kaupunkiin muutettuaan ole ollut rahaa parturiin eikä muuhun kuin makaroniin ja nuudeliin, ja joka aukinaisten kengännauhojen takia kompastui vasten naisasiakasta (mitä tämä muksahdus ei millään tavoin häirinnyt).

Mutta minkä tämä Suuri Sankarimies sitten näki. Ja meni pelastamaan naisen. Siltä kiltiltä pojalta, joka menisi puhaltamalla nurin.

Toinen Reteä Mies selittää mustaa silmäänsä ”hah, näkisittepä sen toisen”. Kun ei uskalla myöntää, että vaimonsa pahoinpitelee, on tehnyt sitä jo vuosia.

Toimitusjohtaja selittää säästöjen takia tehtävistä henkilöstövähennyksistä laittaen liiketuloksen plusmerkin tilalle miinusmerkin. Ihan vain siksi että osa firman rahoista on jo veroparatiisien rahastoissa, ja Balin matka on varattuna. Huihai ihmisten kohtalot, ”nyt täytyy supistaa”

(koska lentokone lähtee jo ihan kohta).

Onko se reilua?

Ei ole. Ei todellakaan. Raivostuttavaa, säälittävää.

Aivan kuin auktoriteetti/ opettaja olisi aina oikeassa ja lapset aina väärässä.

Mutta hei. Niinhän se onkin. Opettaja ON AINA oikeassa, se lienee opetettu jossain samassa helvetin esikartanossa kuin se, että asiakas on aina oikeassa.

Molempien todenmukaisuus on tasan yhtä häviävää kuin se, että Suomen Lapissa kasvaisi palmuja.

Opettaja Jorma. Kun sinä alennut nuorten tasolle opettaen heille jonkun toimintatavan, jota vahvistat koko yläasteen ajan, täytyy sinun vaan kestää, mikäli nuoret käyttävät sitä sinua näpsäkämmin.

Myös sinua vastaan.

Lisää vinkkivitosia sinulle, Opettaja Jorma (jep, se on sympaattinen hermosto mikä nyt puhuu).

Ymmärrä, että lapset kommunikoivat. Kodeissa puhutaan. Yhdessä tsempataan ja osataan katsoa mistä ollaan tultu sekä suhteuttaa asiat oikeaan kokoonsa. Wilmaa luetaan, opettajien kanssa ollaan tiiviissä yhteydessä.

Että jos kaikki muut opettajat ovat joko hiljaa (=ei mitään raportoitavan arvoista) tai aktiivisia vanhempien suuntaan (=antavat risuja JA ruusuja) eivätkä ole raportoineet viime aikoina muuta kuin hyvää JA todistuksenkin käytösnumero on noussut,

ymmärrä että sinä teet itsestäsi naurettavan pellen ilmoittamalla,

”ME olemme sitä mieltä, että nämä kaksoset käyttäytyvät todella huonosti”

Ketkä ME? Sinä, joka et kestä sitä että lapset käyttävät sinun aseitasi sinua vastaan, tavalla millä olet heitä opettanut koko yläasteen ajan?

Jos sinä nakkelet näsäviisaita kommentteja lasten niskaan, mitä oletat heidän tekevän?

Jos sinun tapasi vastata nuoren kirotessa ”missä vitussa se ja se on!?” vastaat siihen ”ei ainakaan siellä!”

se EI OLE HUONOA EIKÄ EPÄKUNNIOITTAVAA käytöstä nuorilta,

mikäli sinä kiukku-/raivopäissäsi karjut nuorelle ”mihin vittuun sinä/ sinut.. ??”, ja luokan pojat vastaavat yhteen ääneen ”no ei ainakaan sinne!!”.

Tästä sitten Se Puhelu. Missä sinä, Opettaja Jorma, kerrot siitä kuinka HÄVYTTÖMÄSTI minun poikani käyttäytyvät.

Paskanmarjat.

Siinä mitään hävytöntä ole.

He vain tekevät sitä, mihin sinä olet heidät ihan itse, omalla esimerkilläsi opettanut.

Ja nyt sinä tulet minulle itkemään, kun sinun egoasi on loukattu,

kun pojat ovatkin osoittautuneet sinua paremmaksi sinun omassa pelissäsi.

Hupsistasaatana.

Kasva aikuiseksi.

Sitä nämä pojatkin tekevät, erittäin hyvällä ja täysipainoisella tavalla, ja olen todella ylpeä sekä omista lapsistani että heidän kavereistaan.

Lapsistaan ja heidän vahvuudestaan kiitollisena, Minna

”Dialogi on sana, jonka useimmat tuntevat. Dialogi tulee kreikan kielestä ja sen kantasanat ovat dia, joka tarkoittaa läpi, ja logos, joka tarkoittaa merkitystä. Merkitys virtaa siis puheen läpi tai kautta. Dialogilla on suomen kielessä myös vastine kuunteleva keskustelu. Dialogisia menetelmiä kehittäneiden asiantuntijoiden mukaan dialogi on avointa ja suoraa keskustelua, jossa tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Dialogissa synnytetään tila, jossa tilannetta tutkitaan yhdessä.” (THL)

https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/varhainen-avoin-yhteistoiminta/dialogisuus_ammattilaisen_ja_perheen_valilla


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s