Rakas, rämä elämä

Kuokkavieras saapuu sisään sellaisella voimalla, että kaasojen edellisiltana askartelemat ovenkarmirakennelmat rysähtävät alas. Se ottaa tuolin morsiamen mutsin viereen.

Morsiamelle flirttaillen sanoo mutsille, ”tuolta sinäkin näytit, muruseni, silloin kun et vielä ollut tuollainen vanha kuiva harppu!”. Muorin vielä nieleskellessä se nousee ylös, nappaa sulhasen samppanjan, juo sen yhdellä huikalla ja heittää lasin nurkkaan.

Kuokkavieras marssii kaason luo, suutelee tätä viereisen kaason tuijottaessa (kauhuissaan? kateellisena?). Marssii ruokapöytään, heittää gluteenittomat seinään ja kaappaa kourallisen kakkua matkaansa. Syö osan kakkukourallisestaan, ohi mennessään pyyhkii kouransa morsiamen isän rintapieleen. Nappaa siitä kukkakoristeen, ojentaa sen kauniille nuorelle häävieraalle, suudellen tätä kämmenselkään.

Koukkaa hääparin pöytään, suutelee morsianta ja pyytää illalla soittamaan jos ei seura miellytä, ottaa samppanjapullon ja lähtee. Mennessään nauraa ja huikkaa hyvän elämän jatkot.

Kuokkavieraan kaikottua on hiljaista. Oliko se totaalinen kusipää joka pilasi aivan kaiken? Vai ihan mieletön vapaa sielu joka teki mitä halusi? Todella kuumottava tyyppi joka pääsi aivan liian ihon alle? Se joka repi kaiken rikki?

Oliko tuo se joku joka sai vihdoin elämään, Ihan Oikeasti Elämään? Vihasinko sitä? Rakastuinko siihen?

Vuosi 2018 oli meidän perheen kuokkavieras.

Repi auki ja ehjäsi takaisin. Räjäytti uudelleen, levitti palat hujan hajan pitkin teitä ja kyliä; niitä kasaan haaliessa tuli ymmärrys siitä, että osan palasista voi jättää pois. Aina voi rakentaa uusia osasia tilalle, koska toivoa, uusien osien rakennusainetta, vielä löytyy.

Meidän kuokkavieras vei niin absurdeihin tilanteisiin ja niin suuriin tuskiin, ettei mitään järkeä. Kuokkavieras toi mukanaan puhdasta tuskaa, repivää, riipivää, täystyrmäyksen aikaansaavaa tuskaa, sellaista mikä konkreettisesti tiputtaa polvilleen.

Vuoden aikana surusta tai pahasta olosta tai raivosta valutetut kyyneleet olisivat heittämällä täyttäneet heinäkuussa kuivuneet ojat, joet ja järvet.

Toisaalta.

Kyllä olisi moneen kertaan saanut kylpyammeen täytettyä niillä kyyneleillä, mitkä on tirautettu onnesta tai puhtaasta elämisen riemusta tai hienon hetken kokemisesta; siitä kun on antanut itselleen luvan olla paljon enemmän ja paljon vahvemmin tunteva ihminen.

Samalla tavalla kuin tilanteet olivat tuskaisia, toi vuosi 2018 mukanaan myös huikaisevan hienoja hetkiä.

Kukaan meistä ei ikinä tule unohtamaan venereissua Saimaalla heinäkuun helteessä; tai sitä riemua, kun teinit pääsivät lastenkodista kotiin; tai sitä onnea kun esikoinen sai oman pienen kodin; tai kun minä sain kunnian alkaa käydä teinipoikien kanssa yhdessä punttisalilla.

Tai kun ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen selvisimme läpi pimeän vuodenajan ja joulun ajan. Läpi sen, mikä on aina ollut todella rampauttava. Rähjääntyneinä ja kevyesti ryvettyneinä, mutta läpi kuitenkin.

Vuosi 2018 on opettanut minulle paljon. Toisaalta olen ehtinyt unohtaakin uudet opitut tavat ja asiat ja valunut takaisin vanhaan. Olen uudelleen repinyt asiat auki, ehjätäkseni niitä parempaan suuntaan. Aivan kuin luu, joka luutuu väärään asentoon ja se joudutaan rikkomaan, jotta saadaan ehjääntymään oikeaan suuntaan.

Se olen mä, se luu. Rikottu monta kertaa, ehjätty, rikottu uudestaan.

Vuoden 2018 aikana olen itseni lisäksi rikkonut perheeni jäseniä. Rikkonut, moukaroinut, hajottanut yksilöitä ja koko yksikköä. Toisaalta ottanut opikseni, tehnyt enemmän töitä sen eteen, että saisin korjattua ja parannettua sitä, mitä olen rikkonut.

Meidän kuokkavieras, vuosi 2018, opetti tajuamaan, ettei vaan voi jääräpäänä pitää kiinni päätöksistä ja asenteistaan. Se kun voi toisinaan olla suora tie helvettiin. Olen vuoden aikana oppinut sen, että joskus on parempi antaa periksi, sillä voi saavuttaa enemmän, tai edes satuttaa vähemmän.

Olen joutunut oppimaan miltä tuntuu katsoa toisen tuskaa voimatta millään tavoin auttaa siinä, saati vähentää tai poistaa sitä. Olen onneksi oppinut kääntämään tämän polttoaineekseni uuden opettelussa, saaden voimaa vanhoista virheistäni.

Olen nähnyt revontulia. Tähdenlentoja. Salamoita. Kaikkia kolmea edellä mainittua yhtä aikaa nähdessäni tanssin syksyn viileässä illassa, aamutakki päälläni, nauroin ääneen. Koira istui vieressä, kissa takanani, yhtä lailla molemmat tuijottivat minua, hullua.

Olen saanut massiivisen koko selän lihaskrampin ja sydämen rytmihäiriöt viettämällä kolme päivää hävittäjiä tuijottaen, hihkuen ääneen onnesta ja kauhusta.

Olen paskahommia tehdessäni tanssinut talikko kourassa, olen tanssinut puukuurissa halkojen keskellä, olemme tanssineet aamuvalssit tuvassa vaikka kumpaakin on vaan väsyttänyt ja vituttanut.

Olen kaatanut sisääni niin paljon karkkia, että alan olla aika valmis ryhtymään absolutistiksi myös sokerin suhteen. Olen vihdoin oppinut ymmärtämään, että kukaan ihminen ei pärjää alle seitsemän tunnin yöunilla. Olen hämmentynyt joogan vetreyttävästä vaikutuksesta ja hullaantunut siihen, kuinka vapaasti kaikki voi kehossa virrata.

Olen sekä jumppaohjaajana että valokuvaajana päässyt mielettömien hienojen ihmisten seuraan ja upeisiin hetkiin ja tuloksiin. Olen saanut tuntea hevosten rauhoittavan voiman, kun olen niiltä yrittänyt oppia hetkeen pysähtymisen taitoa.

Meidän kuokkavieras opetti rauhoittumaan. Antamaan olla. Olemaan nyppimättä. Antamaan omaa rauhaa kaikille, myös omalle mielelle ja sielulle.

Arvostamaan yhteistyön voimaa, toisten kuuntelemista ja uskoa itseensä.

Lisäämään huumorin määrää ja hengityksen syvyyttä.

Kiitos vuodelle 2018, pelonsekaisella innolla odotan vuotta 2019.

Kaikkia teitä lukijoita kiittäen ja innolla tulevaa vuotta odottaen,

Minna

P.S. Ismo Alangon Rikas, rämä elämä – aivan kuin meidän perhe ja elämä!


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s