Hengitä.

Kuuntelin Yksi Hyvinvointi-podcastia, siellä lääkäri ja biohakkeri Olli Sovijärvi kertoili viisauksia. Talikkohommat juuttuivat hetkeksi, kun hän kertoi, että valtaosa hänen vastaanotolleen tulevista ihmisistä ei osaa hengittää. Hiphei, vasta hiljan päiväohjelmaani vakiintuneen joogaamisen myötä ymmärsin mitä hän tällä väärällä hengittämisellä tarkoitti. (Ja hei, viisi tai kymmenenkin minuuttia joogaamista/ venyttelyä/ hengittelyä päivässä riittää, jos ei enempää ole antaa!)

Mutta ei se helppoa ole! Ei todellakaan. Ei hengittää oikein tai ymmärtää hengittävänsä väärin tai keskittyä hengittämään vähän vähemmän väärin ja vähä vähältä paremmin. Saati ymmärtämään miten hengitys vaikuttaa fysiologiaan tai hormonitoimintaan ja sitä kautta työntekoon ja itsensä hyväksymiseen tai omaan ja perheen ja läheisten oloon. Saati tunteisiin ja niiden hallitsemiseen. Ehkä jopa planeettojen asentoon, ja muutenkin kuin siinä mielessä, että ”no höh, ihminenhän tarvitsee happea elääkseen, mikäs tässä nyt niin ihmettä?”.

Tapasin taannoin messuilla tuttavani, monessa paikassa itsensä likoon laittavan, ihastuttavan rapsakan huumorin omaavan ja itselleen nauramaan kykeneväisen yrittäjänaisen. Hetkeksi pysähtyessään ehti hän kertoa, että on messuilla isossa hommassa ja asemassa ja hänellä on miljoona lankaa käsissään (minä uuvuin jo kuuntelusta, ja mielessäni nostin hänelle isosti hattua). Kertoi hän myös, että hänellä oli seitsemän minuuttia aikaa siihen että pääsee määränpäähän x mistä pitää liitää toiselle puolelle isoa messupaikkaa kohteeseen y tehdäkseen tehtävän ö ja ottaakseen mukaansa henkilön A mennäkseentekemäänsitäjatätäjatotajasittenpitäisijoollasiellätäälläyhtäaikaa..

Tein virheen. Kehotin häntä hengittämään, unohtaen selittää mitä sillä tarkoitan. ”Tiiäksä ku urheiluvalmentaja sejase sanoo aina samaa ja monet muutkin sitä hokee. Mutta ku tajuukste ku MÄ HENGITÄN JO KOKO AJAN!!! Mut paljo se hengittäminen hyödyttää ku pitää mennä koko ajan ja tiedäthän sä itseki yrittäjänä kui välillä on vaan tyhjää ja sitte välillä on duunii nii paljo..”

Tiedän kyllä, toki. Enkä millään tavoin tahdo aliarvioida kiireisiä ja yritteliäitä ihmisiä enkä jokapaikanhöyliä enkä missään nimessä nostaa itseäni jalustalle (koska olen myöntänyt ja anteeksiantanut itselleni sen, että jos olisin tässä vuosikymmenen aikana itse osannut ajatella hengittämistä ja sitä harjoitella, olisin minä ja läheiseni päässeet huomattavasti helpommalla).

Tuossa tapaamisessa mieleenpainuvinta eivät olleet sanat. Vaan se elekieli ja hänen kehonsa minulle kertoma viesti (joo, tiedän, kuulostan friikiltä ja ehkä sitä olenkin, muttamutta..).

Tärinä. Hänen kehostaan välittyi tärinä. Se fiilis, mikä minulle tuli häntä katsellessani ja tunnustellessani, oli aivan saman kuin minun sisälläni on ollut silloin, kun tuntuu että koko pakka on ihan just räjähtämäisillään käsiini (tosin hei, ei se aina välttämättä räjähdä!). Tuo tunne hänestä tihkuvaan fiilikseen tuli mieleeni, kun lääkäri Sovijärveä kuuntelin hänen kertoessaan liian pinnallisesta hengityksestä.

Podcastien kuuntelemisen lisäksi luen, paljon ja kaikkea. Olen kovasti tykästynyt Helena Åhmanin ja Harri Gustafsbergin kirjaan Tilannetaju – päätä paremmin, minkä ”Hengitä tai tapa tilannetajusi”-kappaleessa kerrotaan seuraavaa: ”Pidämme hengitystä niin itsestäänselvyytenä, että emme aina muista sen tärkeyttä. Hengitämme päivässä keskimäärin noin 23 040 kertaa, mutta kuinka monta noista hengenvedoista on rauhoittavia tai tilannetietoisuutta lisääviä? Me emme välttämättä käytä keuhkojemme kapasiteettia ja hapeta aivojamme tehokkaasti normaalissa päivittäisessä elämässä. Kehon tehokas hapettuminen on taito, jota tulee harjoitella erikseen – se tulee opetella. Kun menemme paineiseen tilanteeseen, onpa se esiintyminen tai vaikka neuvottelu, hengityksemme pinnallistuu helposti ilman, että huomaamme sitä. Pelkästään huomion suuntaaminen riittävän syvään hengitykseen auttaa ei-tahdonalasta hermostoa rauhoittumaan. Onpa kyse mistä tahansa tilanteesta, ensisijaista on tarkistaa ja rauhoittaa hengitys niin, että uloshengitys on vähintään yhtä pitkä kuin uloshengitys.

Stanfordin yliopiston tieteellinen johtaja Emma Seppälä toteaa, että yksinkertaisin rentoutumiskeino on usein vaikein muistaa. Stressaantuneena hengitys on nopeaa ja pinnallista [tähän Sovijärvikin viittasi!], rentoutuneena syvää ja rauhallista. Hengitä rauhallisesti, ja annat keholle aikaa rauhoittua ja palautua. ”Jos hengitykseen keskittyminen auttaa ja onnistuu pommi-iskuun joutuneelta sotilaalta, se onnistuu myös sinulta”, hän toteaa tutkittuaan joogahengitykseen perustuvaa hengitystä sotaveteraanien kuntoutuksessa.”

”Tietoinen syvä hengittäminen on suora keino vaikuttaa myös syketasoon, joka korreloi kehon stressivasteeseen. Stressin ensimmäinen kehollinen muutos koskee autonomista hermostoa, joka vaikuttaa elimistöön stressireaktioiden aikana, ja oikealla hengitystekniikalla säädetään sympaattisen hermoston toimintaa. Hengitys on yksinkertainen, tehokas ja helppo tapa palauttaa keho-mieli-tila normaaliin vireystasoon.”

Miten sitten harjoitella?

Harvard-tutkija, lääkäri Andrew Weil on kehittänyt 4-7-8-menetelmän. Siinä hengitetään sisään neljän sekunnin ajan, pidätetään hengitystä seitsemän sekuntia ja hengitetään ulos hitaasti kahdeksaan laskien. Tehokkaamman hengittämisen taidon opettelusta on syytä tehdä päivittäinen tapa. Lisäksi syvä ja tietoinen hengitys tulee ehdollistaa kaikkiin paineenalaisiin tilanteisiin, sillä se tehostaa erittäin laaja-alaisesti tilannetietoisuutta ja suorituskykyä.

Siis. Mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmin happi virtaa keuhkoihin ja auttaa rauhoittamaan mielen ja rentouttamaan lihakset. Kun tekniikka alkaa sujua, sen vaikutukset voimistuvat. Kun tekniikka sujuu rauhallisissa oloissa harjoiteltuna, sujuu se muuallakin. Huomasin tämän, kun keväällä odotin pääsyä ultraan, tutkimaan sitä, oliko rinnastani löytynyt patti hyvän- vai pahanlaatuinen (olin onnekas, ainakin tuolla kertaa, patti oli hyvänlaatuinen). Ahdistus ja paniikki ja pelko ja kaikki kauhukuvat pysyivät nipin napin tajunnan ulkopuolella ihan vain siksi, että keskityin laskemaan päässäni 4-7-8 ja hengittämään sen mukaan.

”Kehon tehokas hapettaminen on siis taito, jota tulee harjoitella aluksi omana harjoituksenaan. Tehokkaamman hengittämisen taitoa on syytä opetella, koska se sekä palauttaa akuutin stressin kokemisesta että aloittaa aina palautumisprosessin. Oikea hengitystekniikka palauttaa tehokkaasti keho-mieli-tilaa normaaliksi.”

Siis. Silloin joskus kun tulin väsyneenä ulkotöistä sisään ja jo kuistilla aloin kerätä kierroksia, koska tiesin, mitä sisältä löytäisin (kaksoset pelaamasta pleikkapelejään, talon ollessa kylmä ja keittiön pöydät täynnä likaisia astioita ja niin edelleen, kyllä kai te muutkin tämän tiedätte?!), olisi EHKÄ ollut viisainta istahtaa portaille ja hengittää itsensä rauhalliseksi. Eikä tehdä niin kuin tein, menin pyörremyrskynä sisälle raivoamaan. No, perse edellä puuhun tässäKIN asiassa.

Hengitä. Syvään. Vatsaan asti. Hiiitaasti. Laskien mielessäsi.

Harjoittele. Se auttaa. Satavarmasti sinua, kun minuakin.

Ainiin. Pranayama ja vuorosierainhengitys, ne ovat myös isosti auttaneet minua. Ansaitsevat siis ihan oman kirjoituksensa, sitten joskus.

Rakkaudella, Minna

Kirjoitukseni lähteinä:

Helena Åhman, Harri Gustafsberg: Tilannetaju – päätä paremmin (Alma Talent Pro, 2017)

https://www.drweil.com/videos-features/videos/the-4-7-8-breath-health-benefits-demonstration/

https://lifted.fi/blogi/yksi-hyvinvointi/jakso-6/ (vieraana Olli Sovijärvi)

https://lifted.fi/blogi/yksi-hyvinvointi/jakso-3/ (vieraana Karita Tykkä)


One thought on “Hengitä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s