Teinit, osa 2/2, part one

Kuuden talliyrittäjävuoteni aikana ja kolmen vahvapäisen lapsen äitinä olen oppinut ymmärtämään jotain Teineistä ja teiniydestä ja siitä mistä koko hommassa on kyse. Olen oppinut, että samalla tavalla hevoslapset ja ihmispennut toimivat, samalla tavalla tärkeintä on kyseenalaistaa auktoriteettiä. Siitähän kyse on; itsensä irtaannuttaminen valtaapitävistä, omien jalkojensa päällä seisominen, oman egon suuruuden testaaminen, omien rajojen hahmottaminen. JA toki muuttuva hormonitoiminta sekä ihmisteineillä ainakin aivojen muuttuva rakenne ja toiminta. Suht samat päämäärät, ehkä nyt tavat ja keinot ovat himpun verran erilaiset lajista riippuen.

Eli ei, en ole nähnyt hevoslasten karjuvan toisilleen mahdollisimman loukkaavia sanoja/ hirnahduksia tai menevän mököttämään tallin nurkkaan, lopettaen syömisensä ja juomisensa. Enkä myöskään ole nähnyt, että poikalapseni hyppisivät kikkeli tanassa toisten(sa) selkään. Hyvä näin.

Mutta koska hienoinen kokemus tästä TeiniAsiasta jo on, uskaltaudun listaamaan tärkeitä teinienkäsittelyseikkoja, mitä olen oman empiirisen tutkimukseni aikana havainnoinut. Ensimmäinen teineistämme, tyttöteini, on jo päässyt nuoreen aikuisuuteen ja omaan kotiinsa, kaksi poikateiniä ovat vielä tässä. Kirjoitan siis aivan yhtä lailla teille kuin itsellenikin. Että sitten kun taas hirttää kiinni, voin aina palata lukemaan tätä tekstiä ja yrittää sitä kautta löytää voimaa, ymmärrystä ja zentyyppistä mielenrauhaa..

Onnistuneen Teininkäsittelyn Tärkeydet:

1 – Suuri tietous pankkitilisi saldosta ja ylipäätään perheenne taloudellisesta tilanteesta. Jo yhden kauppareissun aikana ehtivät “mä haluun ton ja sit mä haluun ton ja mä haluun sinne ja tänne ja tonne”-vaatimukset vaihdella kynsilakasta käsi-, jalka- ja kasvohoitoviikonloppuun kylpylässä mielellään Balilla; makaronista sushiin ja kylmäsavuloheen ja kaviaariin nautittuna omassa penthousessa Manhattanilla; huoneen tapetoinnista Hawaijinmatkaan; stadin viikonlopusta maailmanympärimatkaan; mopokortin ajamisesta Hummerin ostamiseen. Joudut myös olemaan varuillasi kaupassa ollessanne (koskee sekä oikeaa kauppaa että verkkokauppaa); saattaa nimittäin ostoskorissa olla aivan uusia tuotteita (eikä varmaankaan sieltä halvimmasta päästä olevia..). Koska yrittänyttä ei laiteta.

1.1 – Vinhat ideat, liittyy ylläolevaan. Mikään, ei mikään, ole liikaa teinin ideointikyvylle/ haaveille/ halulle/ ”mun on pakko saada NYT”-tarpeelle.

Sanonko vielä kerran? Mikään. Ei. Ole. Liikaa!

Eikä huonoja ideoita ole olemassakaan. Terveisin teini.

2 – Oma huumorintajusi. Sitä nimittäin tarvitaan, että itse pysyy kasassa, että kestää sen mikä välillä on kestämätöntä. Olethan varovainen, ettei teini huomaa sinun myhäilyäsi, saati että hän näkisi/ olettaisi/ luulisi, että naurat teinille. Huumorintajua tarvitaan mutta ehdottomasti niin, ettei teini sitä huomaa; loukatun teinin kosto on karmaiseva. Mitä tulee teinin itsensä huumorintajuun, täytyy vaan yrittää toivoa että se sieltä joskus palautuu; tai että joskus teininkäsittelijän ja teinin huumorintajut olisivat joskus lähempänä toisiaan kuin aurinko ja kuu. Teini-iän ajan saat siis vaan opetella kestämään lapsesi “toivottavasti kuolet ja tuskallisesti”-katseita häntä jostain komentaessasi, tai ”vittu mikä idiootti”-mulkaisuja murjaistessasi vitsin, mikä joskus on naurattanut kaikkia.

3 – Impulsiivisuuden ymmärrys. Se paljon puhuttu tunteiden vuoristorata on oikeasti käsittämättömän huikaiseva ja niin räjähtävän nopea, että usainboltitjamuutpinkojat olisivat kateellisia moisesta nopeudesta. Itse olet vasta ehkä ymmärtämäisilläsi teinin ensimmäisen reaktion niin jo on teini käynyt läpi kymmenennen ailahduksensa, minuutin sisällä ensimmäisestä.. Hilpeydestä kiukkuun, kiukusta raivoon, raivosta surkeuteen, surkeudesta ironiaan, ironiasta ”antakaa mun vaan kuolla”-ajatelmaan; tuosta noin vaan, heittämällä, ja valonnopeudella. Mieti, mikseivät fyysikot vieläkään osaa sulkea teiniangstia/-energiaa/-riemua pulloon, sillähän ihan heittämällä lämmittäisi puolen maailman talot..

Kurjaa on se, ettei Teini itsekään aina meinaa ymmärtää tätä tuuliviirityyppistä oloa, saati jaksaa tunteidensa ailahteluja. Että paras, mitä Teinille voisi tehdä, olisi antaa tiukka halaus. Ja jos halaamisen estää sinun raivosi, mikä syntyi jostain mitä Teini sinulle sanoi, niin, no, vilkaisu peiliin ja omaan itseesi voisi olla paikallaan.

Sehän se suurin ongelma on, näissä omissa Teinilapsissa. He toimivat peileinä, heijastavat kaikki sinun virheesi ja heikkoutesi ja vajavaisuutesi, heittävät totuuden sinusta itsestäsi naamallesi kuin märän rätin. Kun raivoat Teinille, karjut oikeasti itsellesi. Ja se, jos mikä, on kipeä oivallus.

4 – Tiedosta, että teini-ikä on vanhemmista irrottautumista ja valmistautumista Omaan Elämään. Yritä luottaa siihen, että “sä oot niin paska ja perseestä ja maailman huonoin äiti” ja ”sö oot NIIN pilannut mun elämän!”, menee joskus ohi ja ne ovat vaillinaisella tunteidenkäsittelykyvyllä omaavan ihmisen (sitähän Teini on, tutkitustikin!) tapa sanoa ”älä jätä minua yksin vaan pysy lähelläni!”.

5 – Muista oma teini-ikäsi (sekä myös varhaisaikuisuutesi..). Jos itse olet ympäripäissäsi maannut keskellä Espaa; tai tuhonnut siviilipoliisiauton konepellin istumalla siinä; tai jäänyt kenkävarkaudesta kiinni; tai ihanmitävainhurjaa, muista ne ennen kuin olet sulkemassa Teiniäsi kellariin tai kuskaamassa sitä suljetulle.

6 – Muista ravita Teini, tasaisesti ja useasti. ”Ei oo nälkä” ”En haluu” ”Just söin” – istuta Teini alas ja käske ottamaan ruokaa/ tekemään itselleen välipalaa. Älä anna vastaväitteiden nujertaa itseäsi. Siinä missä hän sujuvasti jättää kuulematta kehotuksesi huoneensiivouksesta tai aikaisesta nukkumaanmenosta, voit sinä jättää kuulematta hänen vastaväitteensä nälättömyydestä tai täydestä vatsasta. Koska kun Teinin saa syömään, oivaltaa hän itsekin (vaikkei tietenkään sinulle myönnä!), kuinka kova nälkä hänellä onkaan ollut. Ravittu Teini on piirun verran suopeampi itselleen ja siten vähemmän särmikäs muillekin.

Tutkijat pääsevät koko ajan pidemmälle teini-iän ihmeiden tutkimisessa ja nyt jo on oivallettu paljon kaikkea, mikä selittää tämän ikäkauden hämmentävyyksiä. Eli eivät nämä Teini-ihmiset pahalla. Eivät oikeasti. Iso halaus ja pusu poskelle auttaa aina, kumpaakin osapuolta. Tosin tuo halaus ja pusu voivat olla toisinaan hiukan vaikeaa toimittaa perille; tyttöteini juoksee karkuun ja poikateini on varreltaan ja raajoiltaan lähempänä kahta metriä kuin maanrajaa, ettei (tällainen töppöjalkainen) meinaa päästä lähellekään.

Mutta onneksi Teinien mutsit ovat jääräpäitä ja jossain vaiheessa he saavat sen halauksen ja pusun toimitettua perille asti!

“Emme omista kotejamme, lapsiamme emmekä vartaloamme. Ne annetaan meille hetkeksi, jotta kohtelemme niitä huolellisesti ja kunnioittavasti.”
(Jack Kornfield)

Rakkaudella,

Minna Alaspää/ Päiväkummun Tilan yrittäjä

Ai niin. Teineistä jäi kirjoittamatta vielä vaikka ja mitä, muutaman postauksen verran. Niitä sitten taas joskus. Ja sen verran monta fiksua kirjoitusta luin tätä Teini-asiaa pohtiessani, että haluan teillekin jakaa. Linkki löytyy tekstistä, paksunnettuna.

Minna Alaspää 300318-1Minna Alaspää 170518DSC_0900-1


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s